Muistan vieläkin, kun olin vuosia sitten Jäppilän terveysasemalla odottamassa lääkärin vastaanotolla. Lääkäri avasi oven, kurkkasi odotussaliin ja sanoi: ”Moilanen.” Seitsemän ihmistä nousi ylös. Katsoimme toisiamme ja hymyilimme.
Silloin tajusin, että Jäppilässä on paljon Moilasia ja että kuka tahansa kylänraitilla vastaan tuleva voi olla pikkuserkkuni tai jokin muu sukulaiseni. Päätin, että pitääpä yrittää käyttäytyä, jos olen ihmisten ilmoilla Jäppilän keskustassa.
Nuo nuoruusvuoteni ajat ovat jo kadonneet, mutta Jäppilä edustaa minulle elämässäni jotain pysyvää. Äitini suku on evakkoja Sortavalan maalaiskunnasta, eikä meillä ole suvun paikkaa, jonne kokoontua. Evakkomatkoilta äitini suvussa on säilynyt muutama kannu ja lipasto. Sortavalasta löytyy vielä talon kivijalkaa, jota olemme käyneet ihmettelemässä suvun voimin, kun rajan yli vielä pääsi. Isäni suku puolestaan tulee Jäppilästä ja lähiseudulta.
Paikka, jonne voi aina palata
Harvalla meistä on nykyisin mahdollisuutta asua ties monennessa sukupolvessa samalla paikkakunnalla. Työt veivät omankin isäni Jäppilästä Keski-Suomeen. Työt veivät minut aikoinaan Keski-Suomesta Päijät-Hämeeseen. Työt ja opiskelut voivat viedä omat lapseni Lahdesta tulevaisuudessa mihin vain. Mutta Jäppilässä on suvun paikka, jonne voi aina palata. Se ei katoa, vaikka työt tai elämä veisivät minne vain. Jäppilä kokoaa pienen lähisukumme yhteen kesäisin.
Jäppilän maisemissa kasvavat kohta 80-vuotiaan isäni parikymppisenä istuttamat männyt. Sukuni miehet tuntevat läpikotaisin Syvänsin kalapaikat ja marjamättäät. Me 1980-luvun lapset tunnemme Syvänsin matalikot ja kohdat, joista pääsee kahlaamalla ”järven yli”.
Sympaattinen Jäppilä tulisi brändätä
Kyllä, Jäppilä on itselleni nostalginen paikka. Ja olen huomannut, että mitä keski-ikäisemmäksi tulen, sitä enemmän Jäppilä, suvun vaiheet ja historia alkavat kiinnostaa. Huomaan, että Jäppilä-innostukseni kasvaa vuosi vuodelta. Kuulun jo muutamaan Jäppilä-aiheiseen someryhmään. Haluaisin ostaa tyylikkään Jäppilä-paidan. Mielestäni Jäppilä on sanana suomen kielen sympaattisimpia sanoja ja se tulisi brändätä. Jäppilä nimenä voisi olla jo itsessään hauska syy tulla käymään paikan päällä ulkomaisille turisteille.
Veljeni espanjalainen ystävä kävi kerran mökillämme ja oli haltioissaan. Ei sen takia, että mökkimme olisi jotenkin ihmeellinen. Hän oli haltioissaan hiljaisuudesta. Hän oli haltioissaan Syvänsistä ja sen rantametsistä. Hän sanoi, että Espanjassa ei ole mitään vastaavaa.
Soisin, että yhä useampi suomalainen ja ulkomaalainen olisi innoissaan Jäppilästä. Uskon, että Jäppilällä olisi mahdollisuus saada pauloihinsa muutkin kuin meidät muualle muuttaneet Moilaset.
Teksti: Helena Salakka
Kirjoittaja on syntymänimeltään Moilanen ja mökkeilee Syvänsin maisemissa.