Vuosi lähenee päätöstään, ja ajatukset kelaavat kuluvaa vuotta. Omissa ajatuksissani on monesti pyörinyt somekirjoittelu, ja millaisella kynällä sitä kirjoitetaan. Osalle meistä some on arkea. Se tarjoaa hyvät mahdollisuudet jakaa ajatuksia ja kuvia. Mutta altistamme itsemme myös väärinymmärrykselle ja ennen kaikkea tahalliselle väärinymmärrykselle.
Some on ottanut osansa mediasta, sanoma- ja aikakauslehdistä sekä TV:stä. Se on tehnyt meistä jokaisesta pienen ”toimittajan” tai pikemminkin ”päätoimittajan”, koska olemme itse vastuussa siitä, mitä julkaisemme.
Seurailen silloin tällöin paria keskustelupalstaa, ja pahoitan usein mieleni. Kielenkäyttö on joskus loukkaavaa ja hyvinkin henkilöön kohdistuvaa. Mitä sillä haetaan ja mihin sillä pyritään?
Ilkeät sanat jättävät jäljen
Jos tavoite on saada itseä esille tai saada sanottua viimeinen sana, pitäisi samalla miettiä, mitä omaan määränpäähän pyrkiessä kaatuu ja mitä siinä menettää. Ilkeys ei ole harmitonta. Siitä jää aina jälki.
Yhteistyön rakentaminen on tämän jälkeen aika vaikeaa, vaikka ”on inhimillistä erehtyä ja jumalallista antaa anteeksi”. On tärkeää muistaa, että anteeksi pyytäminen tulisi tehdä vilpittömästi ja sitä tarkoittaen.
Huomaan myös usein, että faktantarkistus on jäänyt kirjoittajilla tekemättä. Onko asia oikeasti näin? Kun faktat loppuvat, tai onko niitä ollutkaan, alkaa ilkkuminen. Jos vähänkin epäilee, että kommentti on loukkaava tai jopa perätön, silloin kannattaa soittaa ja kysellä.
Kaikki suuri on ryhmätyötä
Mitenkä tämä liittyy Jäppilään tai jäppiläläisiin? No, ei sitten mitenkään! Täällä kynnys on korkeampi ruveta mölyämään, koska käymme keskustelua kasvokkain muutenkin.
Ryhmässä on innostavaa ratkaista ongelmia. Tulee uusia ideoita, lisää yhteistyötä, yhteen kuuluvuutta, opitaan paremmin tuntemaan toisemme. Kunnioitus säilyy, jopa lisääntyy. Maailmaa voi värittää sadalla värikynällä, mutta vastuu on itsellä.
Hiihtäjä Tiia Olkkonen totesi urheiluruudussa, että kaikki suuri on ryhmätyötä, pienuus ja virheet omiani. Hyvää Joulua!
Matti Kauhanen
Kirjoittaja on jäppiläläinen maanviljelijä.
