Työssäni tuli hiljattain vastaan tilanne, jossa tekemäni valinnat aiheuttivat joissakin vastustusta ja epäilyä. ”Tuo mitä teet, ei ole kaikille sopivaa, eikä kaikkien mielestä ok”. Ja koska kyseinen asia ei vastustajien mielestä ollut ok, olisi se heidän näkökulmastaan ollut aiheellista lopettaa heti alkuunsa.
Kuitenkin samaan aikaan niin itselleni kuin esihenkilölle sekä isolle joukolle muita kanssaihmisiä tekemiseni olikin raikasta, uutta ja varsin tervetullutta. Saan ja haluan siis jatkaa.
Ajattelen, että ”samaa ja saman verran kaikille” ei ole toimiva tapa ajatella. Yksi ei pidä siitä mistä joku toinen. Yhdelle hyvä ja riittävä voi toiselle olla vasta alkumuruset ja ponnistuslauta ja kolmannelle aivan liikaa tai jo lähtökohtaisesti vääränlaista.
Jokaiselle jotakin ja jokaiselle tarpeensa mukaan – olisikin kai se oikea kristillinen tasajako, vaikka samaa termiä käytetäänkin, kun karkkeja jaetaan sisarusten kesken viikonlopun karkkipussista. Sulle-mulle-sulle-mulle…
Osallistua saa sopivasti
Jäppilässä on aktiivisia yhdistyksiä ja ryhmiä, joissa voi toimia ja kohdata saman henkisiä ja eri henkisiä ihmisiä. Vuosien varrella eri porukoissa toimiessa olen saanut kokea myönteisellä tavalla tämän sopivan tasajaon periaatteen.
Porukkaan kuuluminen ei edellytä, että hikipinkona painan menemään joka talkoissa ja kokouksissa, koska muutkin, vaan jokainen saa osallistua omine vahvuuksineen ja aikatauluineen siihen mikä tuntuu omalta ja mihin aikaa liikenee.
”Tulet siihen, mikä sinulle on hyvä”, minulle sanottiin, kun kutsuttiin mukaan. ”Olet vaan toiminnassa mukana omalla tavallasi. Se riittää.” Jestas, miten armollista kaiken suorituskeskeisen ja pätemisen täyteisen ajan keskellä!
Tekemisellä on merkitystä
Olen saanut kokea, että kylällä eri ryhmissä vallitsee ilmapiiri, jossa jokainen voi tuoda omat ideansa ja osaamisensa, eikä kellään ole tarvetta arvostella tai tuomita niitä ideoita, mitä toiset pöytään tuo. Ja se mihin ei jaksa tai pysty repeämään, ei tarvitse aiheuttaa itselle suuria katumusharjoituksia ja häpeää.
Monenlaista toimintaa ja viritystä kylällemme mahtuu ja se mille kulloinkin löytyy tekijät ja taitajat, kannattaa toteuttaa ja kokeilla.
Vapaaehtoistyöhön ja yhdistystoimintaan ihmisiä motivoi monenlaiset eri seikat. Sisäisiä motivaatiotekijöitä voi olla itsensä kehittäminen, halu oppia uutta ja merkityksellisyyden tunne. ”Tällä mitä teen, on väliä ja vaikutusta”.
Ulkoiset motivaatiotekijät ovat lyhyt kestoisempia eikä niin sitouttavia: kannustus, palaute, palkkio, maine ja kunnia. Ja koska jokainen on erilainen, ei olekaan yksiselitteistä tekijää, joka ihmistä motivoi toimimaan. Ehkä se on sekoitus vähän kaikkea. Kukin löytää omat syynsä antaa aikaansa ja osaamistaan.
Pieni pala hyvää
Tutkimusten valossa ihmisiä voisi kiinnostaa vapaaehtoisena toimiminen enemmän, jos tehtävät olisivat lyhytkestoisia ja kertaluonteisia. Myös eri elämäntilanteissa koetaan vapaaehtoisena toimiminen sopivammaksi kuin toisissa. (Lähde: Kansalaisareena)
Yhtä kaikki, ajattelen, että ryhmissä toiminen, edes silloin tällöin, tuottaa sen pienen palan hyvää ja vähentää myös yksinäisyyttä. Sellaiselle, jolla tekemistä ja elämää on, ei tule mieleen, että toiselle se ryhmän tapaaminen ja yhteinen puuha voi olla ainut kontakti ja pääsy juttuetäisyydelle toisten kanssa pitkään aikaan.
Tapahtumiin, joita järjestämme, tullaan luoduksi myös kohtaamispaikkoja, joissa ihmiset pääsevät jutuille ja kasvokkain vaihtamaan kuulumisia. Yksinäisyys nakertaa elämän mielekkyyttä. Kylän tapahtumat ja yhdessä puuhaaminen eri porukoissa lisäävät sitä roimasti. Erityisesti silloin, kun jokainen saa olla mukana omalla tavallaan.
Kiitos Jäppilä ja sen ihanat monet porukat. Saan ja haluan siis jatkaa.
Kirjoittaja on toiminut ja toimii Jäppilässä monenlaisissa vapaaehtoisrooleissa muun muassa kyläyhdistyksissä ja kesäteatterissa.