Valokuvassa on ruskeanuttuinen joulupukki muorinsa kanssa. Ei mikään punainen colapukki, vaan ihan oikea maalaispukki nurinkäännetyssä turkispalttoossa. Pukin ja muorin kyljessä seison minä velipojan kanssa. Siinä on talteen jäänyt joulumuisto mummulasta Keski-Pohjanmaalta 90-luvun alkupuoliskolta.
Silloin vielä mummulan navetan lypsykone humisi ja karja ammui. Jääkaapissa oli maitohuoneesta kannettua käsittelemätöntä tuoretta maitoa ja ruokakomeron alahyllyllä itse tehtyä viiliä tekeytymässä. Isoveljeni sai vielä mahdollisuuden olla tilalla kesärenkinä 2000-luvun alussa, ennen kuin mummulan navettaa alettiin tyhjentää elikoista.
Lapsuuden jouluissa oli kyllä sitä jotakin. Vakiintuneet perinteet, pukin pelkääminen, lahjojen odottaminen ja aina samat joulun koristeet ja herkut toivat yhtä aikaa turvaa, mutta myöskin tekivät joulusta erityisen pyhän.
Hevosella joulukirkkoon
Ymmärrän hyvin, miksi ikäihmisen silmiin syttyy erityinen tuike, kun hän muistelee hevosella tehtyä matkaa joulukirkkoon. Hän saattaa edelleen nähdä sielunsa silmin vuosikymmenten takaisen joulun, aivan kuin valokuvasta. Hän saattaa edelleen kuulla oman äitinsä tai isoäitinsä veisaamassa sydämensä pohjasta Enkeli taivaan –virttä.
Näitä muistoja on monilla ihmisillä myös Jäppilästä. Joku muistelee harrasta joulukirkkoa, toinen mummulan tuvassa vietettyjä yhteisiä hetkiä, kolmas kaunista talvista luontoa ja neljäs rakasta läheistä, joka on jo kauan nukkunut ikiuntaan kivensä alla. Mihin sinun joulumuistosi kiinnittyy?
Aika muuttuu vääjäämättä. Onko enää missään ruskeanuttuisia vanhan ajan joulupukkeja? Kulkeeko kukaan enää kirkkoon hevosella? Kuinka monta lypsykonetta vielä hurisee Keski-Pohjanmaan tai Etelä-Savon pitäjissä? Jouluperinteetkin ovat murroksessa.
Papin työ rytmittää joulua
Meidän perheen joulun viettoa on jo vuosia rytmittänyt minun työni. Milloin on aaton ohjelmaan soviteltu isän aattohartaudet tai milloin myöhään aattoiltana on ajettu mummolasta kotiin, että isä ehtii aamulla joulukirkkoa pitämään. Kenties tämä tulee olemaan osa omien lasteni joulumuistoa.
Tänä jouluna pääsen aistimaan jouluaamun tunnelmaa Jäppilän kirkossa. Tapaanko sinut siellä? Jos tulet hevosella, tule ihmeessä kertomaan.
Kuuntelimme vastikään lasten kanssa autossa jouluradiota. Lauluja oli monen kielisiä ja monen tyylisiä. Pohdimme, ymmärrämmekö mistä niissä lauletaan. Seuraava laulu oli suomeksi. Kuulimme, että siinä lauletaan äidistä. Kakkosluokkalainen totesi napakasti, että pitäisi laulaa Jeesuksesta.
Jouluevankeliumi ja perinteisiä jouluruokia
Jollekulle jouluun liittyy keskeisesti äidin muisto, toiselle seimen lapsi. Joulussa on hienoa se, että usein monet näkökulmat mahtuvat samaan tupaan. Kiireen, odotuksen, ja tonttulaulujen täyttämän jouluaattotohinan keskellä on minun kokemukseni mukaan ollut tärkeää pysähtyä pieneksi hetkeksi lukemaan yhdessä tuttu jouluevankeliumi.
Sen jälkeen on mukava päästä arvioimaan, miten kinkunpaisto onnistui tällä kertaa ja kumpi olikaan parempaa, porkkana- vai lanttulaatikko. Pitäähän sitäkin muistaa, minkä vuoksi juuri tänään syödään näin hyvin ja pidetään juhlaa läheisten kanssa.
Teksti: Jukka Erkkilä
Avauskuva kirkosta: Netta Nyyssönen
Kirjoittaja on Pieksämäen seurakunnan seurakuntapastori, joka toimii Jäppilän piiripappina.
