“Jäppilä! Jäppilä! Jäppilä! …”, näin minä ja veljeni tapasimme kailottaa tuttujen maisemien ilmestyessä näkyviin auton ikkunasta. Lapsena parin tunnin ajomatka Savitaipaleelta Jäppilään tuntui välillä pitkältä, mutta nykyään matka taittuu kevyesti. Viime vuosina myös matkalla saatujen itkupotkuraivareiden määrä on huomattavasti vähentynyt.
Jäppilä ei oikeastaan ole muuttunut kovinkaan paljoa siitä, kun olin lapsi. Tiettyjä asioita on tietysti muuttunut, mutta Jäppilä näyttää ja tuntuu edelleen samalta. Olen kiitollinen, että vielä tänäkin päivänä minulla on mahdollisuus vierailla sukulaisteni luona ja viettää vapaa-aikaa Tihusniemellä itsekseni ja perheeni kanssa.
Tulevaisuudessa asiat tulevat varmasti muuttumaan lisää, ja ajatus sai minut mietteliääksi. Mikä oikeastaan tekee Jäppilästä itselleni niin tärkeän? Mikä yleensä tekee paikasta ihmiselle tärkeän? Onko merkittävin tekijä sukujuuret, paikassa asuvat läheiset, viihtyisä ympäristö, paikan hyvä ilmapiiri vai kenties yhteisöllisyys? Entä jos jokin tai vaikka kaikki näistä asioista muuttuisivat, olisiko paikka edelleen tärkeä?
“Muistatko silloin kun lapsena…“
Tuumiessani asiaa, mieleeni nousi neljä paikkaa, jotka ovat olleet jollakin tavalla itselleni tärkeitä: Lapsuudenkotini Savitaipaleella, entinen kesämökkimme Joroisissa, Oronmyllyn leirikeskus Parikkalassa ja tietysti Jäppilä. Nämä neljä paikkaa ovat toisistaan aika erilaisia, mutta niitä yhdistää yksi asia: hyvät muistot.
Uskonkin, että hyvät muistot ja erityisesti lapsuudessa syntyneet muistot ovat yksi suurin tekijä sille, miksi paikasta yleensä ottaen muotoutuu ihmiselle tärkeä. Paikka voi nimittäin täyttää kaikki aiemmin mainitut kriteerit ja olla vielä silloinkin vain yksi muiden joukossa. Kuitenkin, kun muistot on luotu, paikan arvosta tulee korvaamaton.
Itselläni hyviä muistoja Jäppilästä on kertynyt varsinkin koulun loma-aikoina. Esimerkiksi kesällä tapasimme käydä Ruuhilammella rantakalaillassa sekä katsomassa juhannuksena kokkoa. Joulunaika taas oli perheessämme kirjaimellisesti yhtä juhlaa. Sen lisäksi, että vietimme joulua etukäteen kotona Savitaipaleella, juhlimme sitä myös isolla porukalla Jäppilässä erikseen sekä isän että äidin puolen sukulaisten kanssa.
Oman kokemukseni mukaan, tunnesiteet paikkoihin syntyvät helpoiten lapsena. En ole täysin varma mistä se johtuu, mutta arvelisin sillä olevan jotakin tekemistä sen kanssa, että lapsena asiat saatetaan kokea yleensäkin ottaen voimakkaammin. Oli miten oli, hyvien muistojen voimaa ei kannata aliarvioida. Hyvät muistot eivät nimittäin saa vain välittämään asioista, ne saavat myös toimimaan niiden puolesta.
Kerro se kukkasin
Tänä kesänä olen toteuttanut videoprojektia osana Jäppilän viestintätiimiä. Lähdin mukaan viestintätiimin toimintaan, koska ajattelin, että medianomiopintojen aikana saamistani tiedoista ja taidoista voisi olla hyötyä.
Video on tyyliltään poeettinen luontodokumentti eli toisin sanoen siinä tuodaan esille Jäppilää ympäröivää luontoa kuvan ja äänen avulla. Halusin toteuttaa videon, sillä mielestäni Jäppilän luonnon monipuolinen kauneus ansaitsee tulla nähdyksi. Ja niinhän sitä sanotaan, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Lukuun ottamatta sitä, että masmalo oli kukkinut jo ohi ja sitä, että joitakin pätkiä kuvatessani heiluin kuin heinämies, kuvaukset sujuivat hyvin. Oikeastaan ehkä vähän liiankin hyvin, sillä läpikäytäviä videopätkiä kertyi lopulta yli 1100 kappaletta.
Näin etukäteen voin paljastaa, että tiedossa on kuvamateriaalia ainakin Tihusniemeltä sekä Salmen lavalta ja Kivikurulta. Tällä hetkellä video on vielä editointivaiheessa, mutta jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, video julkaistaan vähän myöhemmin syksyllä.
Antaa muistojen kantaa
Kuten sanottu, hyvissä muistoissa on voimaa, ja olen itse siitä elävä esimerkki. Vielä tänäkin päivänä vietän juhlapyhät kaikkein mieluiten Jäppilässä.
Siksi uskonkin, että on hyvin tärkeää luoda tilanteita ja erilaisia tapahtumia, joissa perheet ja erityisesti lapset voivat saada hyviä kokemuksia. Sillä hyvistä kokemuksista tulee hyviä muistoja, ja kun hyviä muistoja halutaan uusia, syntyy perinteitä.
Ja kun lapset hieman kasvavat, he saattavat huomata välittävänsä. Ja nyt kun he välittävät, he haluavat myös toimia.
Anni Kauhanen
Kirjoittaja on kotoisin Savitaipaleelta ja hänellä on sukulaisia Jäppilässä. Tällä hetkellä Kauhanen asuu Savonlinnassa, ja hänellä on menossa viimeinen vuosi medianomiopintoja Karelia-ammattikorkeakoulussa.