Peltohommia, uunin lämmittämistä ja eläinten ruokkimista. Toisaalla saunan lämmitystä, liikkumista vesillä ja oman puutarhan hoitoa. Käymissäni keskusteluissa maaseudulla asuminen mielletään usein yksinäiseksi, tylsäksi tai työlääksi.
Tuntuu, että maalla asumisesta on luotu tietynlainen stereotyyppinen käsitys, että siellä on jämähdetty menneisyyteen tai tiettyihin tapoihin. Käsitys oman elinkeinon harjoittamisesta maaseudulta käsin on usein myös suppea. Yhtä lailla maalla asuminen on moninaista, eikä sitä voida lokeroida tiettyyn muottiin.
Maaseudulla asuminen tarjoaa osalle leivän pöytään tai rakkaan harrastuksen harjoittamisen. Osalla koti peltojen keskellä on lapsuuden kotipaikka, joka muistuttaa omista sukujuurista. Osalle se on tärkein rauhoittumisen paikka ja osalle koti siinä missä muutkin.
Jokaisen ei tarvitse päryytellä traktorilla kylillä tai leipoa ruisleipää leivinuunissa, mutta siihen se myös antaa mahdollisuuden. Omannäköisen elämän toteuttaminen maaseudulla on enemmän kuin suotavaa.
Muutos tarjoaa mahdollisuuksia
Kaupungistumisen ja väestön ikääntymisen myötä maaseutu on muutosten edessä. Täytyy löytää keinoja sopeutua uusiin tilanteisiin ja pohtia oman kylän tulevaisuutta. Jos on menijöitä, niin on myös tulijoita. Muutosten myötä syntyy uusia tarpeita, jotka tuovat uusia ihmisiä hiekkateiden varsille ja järvien rannoille.
Etätyöskentely tarjoaa mahdollisuuden työskennellä kauempana työpaikasta. Kakkoskoti järven rannalla tuo uusia ihmisiä elävöittämään kyliä osaksi aikaa vuodesta. Omavaraisuus ja yksinkertaisempi elämäntyyli houkuttelevat perustamaan oman pihamaan tai suorittajan mieli kaipaa keskellä omaa rauhaa.
Maalle muuttaminen ei kuitenkaan aina ole niin yksinkertaista. Siihen liittyy paljon tietämättömyyttä ja se vaatii rohkeutta hypätä uuteen ympäristöön. Epävarmuutta kasvattaa muun muassa epätieto siitä, millaisia kustannuksia tulee, miten tietoliikenne toimii ja kuka sen oman tien talvella auraa?
Miten pääsee mukaan kyläyhteisöön ja miten koko perhe sopeutuu? Kuka auttaa, kun uudet konehommat eivät heti luonnistu? Tuntuuko paikka pieneltä tuppukylältä vai saako lämmin ilmapiiri paikan tuntumaan kodilta? Huolet ovat ymmärrettäviä. On eri asia muuttaa keskelle korpea omakotitaloon kuin vuokrata kaupunkiyksiö palveluiden ääreltä.
Mielikuvien luominen
On hyvä pohtia, millaista mielikuvaa kylänä välitämme ulospäin ja kuinka helppoa juuri Jäppilään on tulla. Otammeko uudet asukkaat ja mökkiläiset lämpimästi vastaan?
Millaisia palveluja ja tapahtumia järjestämme? Pääseekö kylän harrastustoimintaan helposti mukaan? Millaista toimintaa tarjoamme mökkiläisille erityisesti kesäaikana? Millaista apua tarjoamme ja missä? Vastuu ei tietenkään ole yksittäisellä ihmisellä eikä toiminnan tarvitse olla täydellistä. Kylän potentiaalin ja erityispiirteiden tuomista esiin ei pitäisi kuitenkaan vähätellä.
Erityisesti nuoremman sukupolven keskuudessa sosiaalisen median aktiivisuuden merkitys on kasvanut. On ollutkin kiva huomata, miten Jäppilän aktiivisuus siellä on lisääntynyt viime vuosina. Somen välittämän kuvan lisäksi oleellista on, miten puhumme kotikylästämme muille ihmisille ja millaisia juttuja meistä kerrotaan kaverien kavereille.
Klisee, mutta kyläläiset tekevät kylän
Osalle on luonnollista osallistua aktiivisesti kylän toiminnan kehittämiseen, osa taas käyttää paikallisia palveluita ja käy tapahtumissa. Osa tarjoaa yrityksellään iloa asukkaille ja ulkopaikkakuntalaisille. Osa tuo omalla harrastuksellaan hyvää kyläyhteisön eteen ja osa on muuten hengessä mukana.
Mikään kylä ei pysy aktiivisena itsestään. Jäppilässä tehtävä talkootyö on valtavan arvokasta, kiitos siitä. Kaikkia aktiivinen toimiminen kyläyhteisössä ei kuitenkaan kiinnosta.
On silti arvokasta vain olla osana kylää ja sen yhteisöä – muistaa hetkissä ne pienet hymyt, uudet lämpimät kohtaamiset ja naapurin tien auraaminen sitten, kun se ensilumi maahan rapsahtaa.
Teksti ja kuva: Aada Penttinen
Kirjoittaja on kotoisin Jäppilästä ja opiskelee nykyisin biologiaa Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa.
