Lammenkukan päiväkoti avasi ovensa lähes tarkalleen vuosi sitten. Osa terveysasemana toimineesta rakennuksesta remontoitiin päiväkotikäyttöön ja näin kylämme ensimmäinen päiväkoti, aivan koulun vieressä, oli valmiina vastaanottamaan lapsia.
Lammenkukan päiväkodissa on hoidossa 24 lasta, 1-6 -vuotiaita. Työntekijöitä on 5. Lastentarhanopettaja, kolme lastenhoitajaa ja avustaja. Päiväkodin viikko-ohjelmat ja lisää tietoa varhaiskasvatuksesta Pieksämäellä, löydät osoitteesta www. pieksamaki.fi lapsiperheet.
Lähdetäänpä nyt tutustumaan Lammenkukkaan ja kuunnellaan mitä lapset haluavat kertoa.
Välipalajuttuja
On välipala-aika ja pöydässä istuu seitsemän 4-5 -vuotiasta lasta. Tänään välipalana tarjoillaan leipää, paprikaa ja mansikkarahkaa. Ruoka päiväkodille toimitetaan Ruokaradalta Pieksämäeltä.
Olen miettinyt mielessäni valmiiksi kysymyksiä ja aiheita, joista voisimme lasten kanssa keskustella. Aivan turhaan. Lapsilla on juttuja:
”Mulla on oikea oma huulipuna ja mä meen uimaan tänään hoidon jälkeen”, Aava.
”Mun toinen nimi on Salama, Leevi Salama. Mä keksin sen itse”, Leevi.
”Meillä on kaks kissaa. Misu on äidin kissa, Miki on mummin kissa ja se on meillä hoidossa”, Iita.
”Mun nimi on Jimi Valtteri Vepsäläinen. Yks päivä mä olin Ukilla ja mä maistoin yhden kirpeän karkin. Mun aivot ihan räjähti. Meni muisti”, Jimi.
”Mä olin stiigassa ja se oli narulla kiinni moottorikelkassa mitä isi ajoi ihan täysillä. Mä lensin ja menin lumipenkkaan ja työnsin mun pään lumihankeen”, Arttu.
”Yhden kerran mä yritin ottaa karkit mitä isi oli antamassa äidille. Sain kymmenen karkkia. Mä menin piilottamaan ne karkit lumihankeen ja sitten menin äkkiä nukkumaan sisälle”, Niko.
Välipalalla: Aava, Veera, Leevi, Iita, Jimi, Arttu ja Niko
Poliisi ja nyrkit
Välipalan jälkeen suurin osa lapsista siirtyy ulkoilemaan päiväkodin pihalle ja osan päiväkotipäivä on päättymässä. Myöhempään hoidossa olevat lapset jäävät vielä sisälle. Artun, Nikon ja Leevin on myös pian lähdettävä ulos, mutta pojat haluavat esitellä minulle legoleikkejään.
”Tää on poliisiasema. Älä anna tätä taloa kellekään”, Arttu. 
Opaskierroksella
Haluaisin lähteä hieman tutustumaan päiväkodin tiloihin. Pojat ilmoittautuvat oppaiksi. Ensimmäisenä minulle esitellään nukkari (= nukkumiseen tarkoitettu huone). Saan myös demonstraation siitä, miten aikuiset istuvat nukkarissa ja valvovat lapsia.
Tea Tenhunen, lastentarhanopettaja ehtii mukaamme opaskierrokselle.
”Ollaan tehty yhteistyötä Jäppilän koulun kanssa. 1.lk:n kanssa on pelattu sählyä ja koululaiset ovat käyneet tutustumassa päiväkodilla. Juhliin ja yhteisiin tapahtumiin meitä on myös pyydetty mukaan”, Tea kertoo.
”Täällä Jäppilässä liikuntapaikat on huiput ja kaikki on niin lähellä. Löytyy lämmin pukukoppi, missä vaihtaa monot tai luistimet lapsille jalkaan. Ja ladut ihan vieressä”, Tea jatkaa.
”Sairaanhoitaja Soili Moilasen kanssa on suunnitteilla ”Nallesairaala” ja silloin lapset pääsevät tutustumaan sairaanhoitajan työhön ja samalla tulee tarkastettua oman rakkaan pehmoeläimen kunto”, Tea kertoo.
Sairaanhoitajan työhön tutustuminen on helppo järjestää, sillä Jäppilän terveysaseman toimipiste on samassa talossa Lammenkukan päiväkodin kanssa.
”Jäppilän kirjastossa ollaan käyty lainaamassa kirjoja. Ollaan osallistuttu myös Lastenkulttuurikeskus Verson järjestämille satutuokioille kirjastossa”, Tea kertoo.
”Koulutaksilla on päästy käymään myös Pieksämäellä”, Tea kertoo kierroksen lopuksi.
Pojat siirtyvät pukemaan ulkovaatteita Tean kanssa ja minä siirryn pöydän ääressä piirtelevien tyttöjen seuraan.
Lammenkukassa toimintaa suunnitellaan lasten toiveet huomioiden. Lapset ovat käyneet mm. Jäppilän paloasemalla. Jäppilän kirjaston satutuokiot ovat ilmaisia ja avoinna kaikille kirjastonkävijöille.
Seuraava satutuokio on to 14.3 klo.9.00-9.45 ja 10.00-10.45 Jäppilän kirjastossa. Lisää tietoa www.versoverkko.fi satutuokiot.
Piirustuksia, paitoja, kirppu ja merkitsevä katse
Pöydän ääressä istuvat Lydia ja Fiona. Lydia keskittyy piirtämään ja Fiona juttelee minulle: ”Täällä pitää aina nukkua päiväunia, kotona ei ihan aina tartte”.
Sitten hän jatkaa: ”Lydia on tuo pupupaitainen ja mulla on tälläinen paita, se on poro.”
Fiona katsoo läheiselle koulun pihalle ja huomaa siellä kiipeileviä koululaisia.
”Me ollaan kavereita Lydian kanssa, mutta ihan aina me ei leikitä yhdessä. Välillä Lydia leikkii toisten kanssa”.
Tiedustelen Fionalta, mitä tänään oli ruokana.
Hän vastaa: ”Perunamuussia, porkkanaa, kalapyöryköitä ja salaattia. Se oli hyvää. Siinä oli myös punajuurta”.
”Ahaa, tiesitkö että punajuuresta sun suu tulee ihan punaiseksi?”, kysyn.
Saan merkitsevän katseen, en vastausta kysymykseeni, mutta tarina jatkuu…
”Isot hiihti tänään. Meillä on kotona hiihtovaatteet ja uudet sukset. Mä tykkään hiihtää.”
Nyt onkin aika lähteä ulkoilemaan, mutta ensin vessaan!
”Muutunkohan minä Prinsessaksi ja saan kruunun päähäni, kun kosketan tuota taikahiekkaa?”, kysyn.
Fiona katsoo minua jälleen merkitsevästi ja sanoo: ”Ei siinä oikeesti oo mitään taikaa, se on vaan sen nimistä.”
Jäppilän oma aarre
Siirrymme ulkoilemaan päiväkodin pihalle. Tea kertoo, että leikkipihan turvahiekoitus osoittautui ensimmäisen käyttövuoden aikana sopimattomaksi päiväkotikäytössä, joten kunhan lumet ovat sulaneet, pihamaa onki tarkoitus uusia toimivammalla materiaalilla.
Pihan kulmalla Iitalla ja Aavalla on leikki menossa.
”Me leikitään ponia ja me etsitään aarteita”, Aava ja Iita kertovat.
”Oletteko te niitä Rainbow Dash -poneja ja onko se sateenkaaren päässä oleva aarre täällä päiväkodin pihalla?”, kysyn tytöiltä.
Hetken päästä tytöt huutavat minulle: ”Täällä on aarteen merkki!”
Huomasin, että kas, kyllä vain, täällä taitaa olla aarre!
Vierailuni on päättymässä, päiväkoti sulkee ovensa. Näkemäni ja kokemani perusteella voin oikein hyvillä mielin todeta Lammenkukan päiväkodin, lapsineen ja ammattitaitoisine henkilökuntineen, olevan melkoisen hieno Aarre meille jäppiläläisille.
Teksti ja kuvat: Netta Nyyssönen
Fiona muistaa vessassa taikahiekan, minkä hän on unohtanut esitellä minulle. Käymme kurkkaamassa kaappiin, missä hiekkaa säilytetään.
”Muutunkohan minä Prinsessaksi ja saan kruunun päähäni, kun kosketan tuota taikahiekkaa?”, kysyn.
Fiona katsoo minua jälleen merkitsevästi ja sanoo: ”Ei siinä oikeesti oo mitään taikaa, se on vaan sen nimistä.”
Eteisen seinällä on suuri ”Kehu kaveria” taulu. Jokaiselle lapselle ja aikuiselle on oma sydän, johon on kirjoitettu kehuja. ”Ystävänpäivänä kehutaan ihan kunnolla ja saadaan isovanhemmat vieraiksi”, Tea kertoo. ”Me leikitään, lauletaan, nukutaan ja ulkoillaan”, osaa Fiona kertoa Ystävänpäivän ohjelmasta.
Jäppilän oma Aarre
Siirrymme ulkoilemaan päiväkodin pihalle. Tea kertoo, että leikkipihan turvahiekoitus osoittautui ensimmäisen käyttövuoden aikana sopimattomaksi päiväkotikäytössä, joten kunhan lumet ovat sulaneet, pihamaa onki tarkoitus uusia toimivammalla materiaalilla.
Pihalla on aivan uudet pihaleikkivälineet ja mukavasti tilaa temmeltää.
Rainbow Dash -ponit Iita ja Aava aarrejahdissa
Pihan kulmalla Iitalla ja Aavalla on leikki menossa.
”Me leikitään ponia ja me etsitään aarteita”, Aava ja Iita kertovat.
”Oletteko te niitä Rainbow Dash -poneja ja onko se sateenkaaren päässä oleva aarre täällä päiväkodin pihalla?”, kysyn tytöiltä.
Hetken päästä tytöt huutavat minulle: ”Täällä on aarteen merkki!”
Huomasin, että kas, kyllä vain, täällä taitaa olla aarre!
Vierailuni on päättymässä, päiväkoti sulkee ovensa. Näkemäni ja kokemani perusteella voin oikein hyvillä mielin todeta Lammenkukan päiväkodin, lapsineen ja ammattitaitoisine henkilökuntineen, olevan melkoisen hieno Aarre meille jäppiläläisille.
Teksti ja kuvat: Netta Nyyssönen