Palvelukeskus Peltokartanossa on ollut monenlaista ohjelmaa joulun odotuksessa. Seniorisirkut kävivät laulamassa, jouluhartaus oli 13.12., on pidetty jouluinen korttelikerho, oman väen kesken syöty yhdessä jouluateria ja laulettu joululauluja. Torstaina syötiin Leila-emännän keittämää joulupuuroa.
– Kyllähän tämä joulunaika herkistää mielet. Olen ollut jouluaattona monena vuonna töissä ja tänäkin vuonna – ja tykkään olla. Se on hieno päivä, sanoo lähihoitaja Riitta Markkanen.
– Täällä on kaikin puolin niin hyvä palvelu, kiittelevät Tyyne Airaksinen, Eeva Ikonen ja Kyllikki Oinonen joulupuurolla. – Ja se on mukavaa, kun meitä käydään katsomassa ja jututtamassa täällä.
JOULU ON AINA JOULU
– Piti sitä ennen vähän pelätä pukkia, sanoo Peiposjärven Maavuskylältä Peltokartanoon muuttanut Arvo Tarkiainen (85) pilke silmäkulmassa puuroa lautasella. – Pukki toi lähinnä vaatetta, kenkiä ja sukkia minun lapsuudessa joululahjaksi.
– Kinkku oli kaiken a ja o sekä joulupuuro ja kahvi. Ja yölläkin sai syödä. Joulu oli yhtä juhlaa, vaikka oli vaatimatontakin. Kirkkoon oli pitkä matka, eikä jo kello 6 alkaneeseen joulukirkkoon menty joka vuosi, muistelee Arvo Tarkiainen.
– Mukavalla mielellä tässä odotan joulua. Mikään ei ole tuhoutunut joulun tunnelmasta vuosien saatossa. Joulu on aina joulu ja samoin uusi vuosi, sanoo Arvo Tarkiainen.
JOULUMUISTOJA JÄPPILÄN KUKAN AJOILTA
Jäppilälle oli suuri ilo ja kunnia, kun saimme pieneen pitäjäämme ensimmäisen kukkakaupan. Puutarhuri Kyllikki Oinonen muutti Helsingistä ja perusti Jäppilän Kukan vuonna 1963 Puotimäelle.
– Äiti-Esteri oli huomannut ilmoituksen, että Varkaudessa oli Peräkylän kukkakaupan torilla ollut kukkakioski myytävänä. Pian kioski siirtyi nykyisen Jaanuskan kampaamon alapuolelle, kertoo Kyllikki.
Kukkakaupassa kiireisimpiä olivat joulun ja äitienpäivän aika.
– Jouluksi tehtiin paljon asetelmia ja silloin olivat hyasintit ykköskukkia, joulutähdet alkoivat tulla pikkuhiljaa rinnalle ja tulppaanin mukuloitakin meni paljon kaupaksi. Myös kansalliskukkaa kieloa käytettiin kukka-asetelmissa, mutta ne olivat aika kalliita, muistelee Kyllikki.
Kioski oli pieni, ja asiakkaat kävivät sisällä kioskissa ostamassa kukat. Jouluisin ja äitienpäivänä myös kiireapulainen ja valtavat määrät kukkia olivat sisällä ja – edelleen asiakkaat kävivät sisällä ostoksilla.
– Pidin kukkakauppaa 23 vuotta vuoteen 1986 asti, jolloin jäin varhaiseläkkeelle 58-vuotiaana allergian vuoksi, kertoo Sortavalasta monen mutkan kautta Jäppilään päätynyt Kyllikki Oinonen. – Kukkakaupassa jäppiläläiset tulivat tutuiksi. Hyvällä ovat jäppiläläiset minua muistaneet ja kukkia kiitelleet jälkeenkin päin, sanoo Kyllikki tyytyväisenä.
Kyllikin kukka-asetelmat ja -laitteet olivat hyvin tunnettuja hyvistä kukistaan, selkeydestään ja kauniista väreistään sekä kestävyydestään.
– Jotkut ovat kysyneet, että sinä varmaan näet ruusuisia unia, nauraa Kyllikki. – Tosin en muista ruusu-unia nähneeni. Vieläkin joskus näen unta, että joku kukka puuttuu kukka-asetelmasta, kun se ei tullut Matkahuollon kautta rahtina linja-autossa Pieksämäeltä tai Varkaudesta.
Tänä syksynä Kyllikki muutti Peltokartanoon Australiasta käymässä olleen Lauri-veljen auttaessa muutossa.
– Mikäs tässä on nyt Palvelutalolla ollessa, kunhan tähän uuteen asuntoon vakiintuu. Olen vielä itse laitellut ruoat. Hoitajat ovat hyvin palvelevaisia, jos tarvitsee apua. Tosin oma haikeutensa on vielä Vitikkaniemeen, tuumii Kyllikki Oinonen.
Kysymykseen, millaista joulua Kyllikki toivoisi vietettävän, hän vastaa:
– Kun vain jokainen asettaisi oman mielentilansa jouluun.
Teksti ja kuvat Pirjo Riipinen