Jouluun ja sen odotukseen liittyy monenlaisia toiveita. Lapsilla on lahjalistat, isovanhemmilla toive saada perhe yhteen ja kaikki lapset maailmalta kotiin yhteiseen pöytään. Isät toivovat paljon kinkkua ja äidit joulukiireiden rauhoittumista.
Laajemmassa mittakaavassa tulevaisuuden tutkijat ovat arvelleet, että se, mitä ihmiset tulevat elämäänsä kaipaamaan ja toivomaan on aikaa, hiljaisuutta ja tilaa. Eikä siihen ennustajia tarvita tai tulevaisuuden odottelua. Ihan oman arjen tarkastelu riittää.
Jatkuvan kiireen ja äänien keskellä elävän mieli halajaa rauhaa ja hiljaisuutta. Eikä ainoastaan ympäristö, vaan sisinkin voi olla hyvin äänekäs ja täysi. On niin paljon muistettavaa, huolehdittavaa ja tarpeellista tehtävää, että väsymys ja kuorma kasautuvat kannettavaksi kuin huomaamatta.
Paineet ja odotukset ovat kovat. Suorittamisen, pärjäämisen ja kelpaamisen pakko ajaa ihmisiä juoksemaan hullun lailla.
Hiljaisuus hoitaa ja lisää luovuutta
Fyysisen ympäristön puolesta meille Jäppilässä joulua viettäville on tarjolla kyllä yllin kyllin tilaa ja hiljaisuutta. Asunnoissa on neliöitä riittävästi, ja luonnon keskelle voi lähteä liikkumaan suoraan kotiovelta. Tehtaiden tai liikenteen tauoton melu ei häiritse kuten kaupungeissa.
Voit kuulla linnun sirkuttavan tai oravan rapisevan lähipuussa. Hiljaisuuden hoitavia vaikutuksia on tutkittu ja ne tuntuvatkin jo pian: sykkeen ja verenpaineen lasku, luovuuden lisääntyminen ja mukavien ajatuksien syntyminen. Eipä siis ihme, että Jäppilässä on niin tyytyväistä, idearikasta ja mukavaa porukkaa!
Miten käytämme aikamme?
Aikaa vuorokaudessa meillä kaikilla on saman verran, asuimmepa missä tahansa. Olennaista on, kuinka sen haluamme käyttää.
Voinko oppia uusia keinoja vauhdin katkaisuun tai edes hidastamiseen, rakentamaan sisäistä rauhallista aikaa ja tilaa ympärilleni? Aika, jolloin olin hetkessä läsnä kiirehtimättä, on pidempi ja merkityksellisempi, kuin se, jonka tuhlasin säntäilyyn.
Joulun alla voi olla pakko vähän säntäilläkin, mutta onneksi on valoa! Adventin aikana valo lisääntyy, niin kynttelikössä pyhä kerrallaan, kuin pihoissa ja kaduilla jouluvalojen myötä. Juhlan odotus lisää myös jännitystä: saankohan tänä jouluna sen mitä toivon? Tai edes jotain siitä?
Elä hättäele
”Elä kiireellä immeinen ihtees pilloo,
hermos jos männöö, onko siitä illoo?
Elä pikajunan vaahtia hössötä aena,
vuan päevälläkkii joskus piäs pehkuu paena.
Toppuuta joskus tuo tulinen tahti.
Kokkeele mittee on tuo ruokalevon mahti!
Kohta jo huomoot kuinka oes sommoo,
katkasta virta, antoo hermoille lommoo!”
(Kalle Väänänen, Savolaista sananrieskoo)
Teksti: Tiina Taavitsainen
Kirjoittaja on kiireinen ja touhottava äiti-ihminen joka rakastaa myös hiljaisuutta ja ohjaa työssään hiljaisuuden retriittejä.