Kun kuuntelee suomalaisten kuntien ajatuksia tulevaisuudesta, yksi asia toistuu hyvin samanlaisena. Kaikkialla tavoitteena on väkimäärän ja työpaikkojen kasvu. Ne nähdään elinvoiman lähteenä ja avaimina parempaan tulevaisuuteen.
Näin se on perinteisesti mennytkin. Ihmiset muuttavat työn perässä. Enemmän asukkaita tarkoittaa enemmän kuluttajia kauppoihin, kävijöitä kahviloihin ja osallistujia kulttuuririentoihin. Se tarkoittaa parempia mahdollisuuksia yrittäjyydelle ja monipuolisempia palveluja.
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, totesi J. K. Paasikivi aikanaan. Kurkistetaan siis hieman tilastoja.
Vain 33 kunnassa syntyi vuonna 2022 enemmän lapsia kuin kuoli ihmisiä. Yksikään näistä kunnista ei ole Etelä-Savossa, Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa, Etelä-Karjalassa, Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä, Kainuussa tai Lapissa. Melkoinen lähtökohta asukasluvun kasvattamiseen.
Väestöennusteet piirtävät tulevaisuuden suuntaa
Pieksämäellä väki on vähentynyt tasaisesti noin 200-300 ihmisen vuosivauhtia. Vuonna 2010 pieksämäkeläisiä oli 19 865. Vuoden 2021 lopussa Pieksämäellä asui 17 253 ihmistä. Suurin selittävä tekijä laskevalle käyrälle on meilläkin alhainen syntyvyys.
Jäppilän väkiluvusta ei ole tarkkaa tietoa kuntaliitosten jälkeiseltä ajalta. Todennäköisesti kehitys on ollut samansuuntainen myös Jäppilässä.
Muuttajien määrässä Pieksämäki on jäänyt joitain kymmeniä henkilöitä plussan puolelle muutamana viimeisenä vuonna. Tämä on pääasiassa ulkomailta muuttavien ansiota.
Nykyinen muuttotahti ei kuitenkaan vielä käännä vähenevän väestön käyrää, joka kaartuu alaspäin. Ennakointitiedon mukaan Pieksämäellä asuu vuonna 2030 noin 15 000 ihmistä ja vuonna 2040 asukkaita on enää noin 13 000. Se on iso pudotus.
Omannäköistä elinvoimatyötä
Edellä esiteltyjen tilastojen valossa mietin koko ajan enemmän, mitä voisi olla elinvoimaa tukeva sopeutuminen ja realistisen toiveikas tulevaisuuden ennakointi.
Entä jos voisimme asettaa tavoitteeksi, että Pieksämäellä asuu vuonna 2030 esimerkiksi 16 000 ihmistä? Se on noin tuhat vähemmän kuin tällä hetkellä, mutta silti tuhat enemmän kuin tilastot ennustavat.
Jo se, että väkimäärä ei vähene ennusteiden tahtiin, edellyttää isoja ponnisteluja ja asioiden tekemistä jotenkin oleellisesti eri tavalla kuin ennen. Millaisia harppauksia olemme valmiit ottamaan? Keitä olemme valmiit toivottamaan tervetulleiksi?
Pienenevän kunnan elinvoimatyön täytyy olla erilaista, kuin kasvavan kunnan tai maakuntakeskuksen ponnistelut. Kasvun ei tarvitse olla elinvoiman välttämätön edellytys. Kasvuohjelman sijaan tarvitaan elinvoimaa lisäävä älykkään sopeutumisen ohjelma, joka vahvistaa yrittäjyyden ja aktiivisen kansalaistoiminnan edellytyksiä.
Sokeus omille vahvuuksille
Kun kunnat havittelevat kasvua, ne sairastuvat helposti suuruudenhulluuden eriasteisiin tautimuotoihin. Kun ongelmat ovat suuria, haetaan myös suuria ratkaisuja. Yksittäisten työpaikkojen lisääntyminen ei riitä, vaan niitä pitäisi syntyä tuhat kerralla.
Ideoille elinvoiman kehittämishankkeista nyrpistetään nenää ja tuhahdetaan. Elinvoimaa kun ei kuulemma voida kehittää ilman, että siihen upotetaan kerralla miljoonia euroja. Myös rakennushankkeiden täytyy olla valtavan suuria, vaikka lopputuloksena ei syntyisi yhtään uutta työpaikkaa.
Suuruudesta haaveilun kääntöpuolena on helposti sokeus omille vahvuuksille ja asioille, jotka ovat jo hyvin. Jos kaikki toiveet kohdistuvat ulkopuolelta tulevaan pelastajaan, esimerkiksi isoon, paikkakunnalle investoivaan yritykseen, ei välttämättä nähdä niitä kasvun mahdollisuuksia, joita omilla jo olemassa olevilla yrityksillä olisi.
Mitä on hyvä elämä tässä ja nyt?
Haluaisin haastaa meidät kaikki miettimään, millaista voisi olla hyvä elämä hieman nykyistä pienemmässä maaseutukaupungissa niin kaupunkikeskustassa kuin kylilläkin. Millaiset asiat tukevat sitä, että meidän jo täällä asuvien ja yrittävien on hyvä olla? Mikä tukee aktiivisen elämän ja yrittäjyyden edellytyksiä Pieksämäellä ja Jäppilässä?
Jos pystymme satsaamaan pieniin, asukkaiden viihtyvyyttä lisääviin asioihin, silloin tuntuu mukavalta asua täällä. Jos yrittäjät voivat kokea, että heidät nähdään, heidän tekemistään arvostetaan ja kehittymistarpeitaan kuunnellaan, se todennäköisesti lisää sitoutumista paikkakuntaan.
Kun näemme ympärillämme hyvin toimivia palveluja ja viihtyisiä ympäristöjä, se vahvistaa myönteistä kotiseutuylpeyttä. Ja kun on hyvällä tavalla ylpeä omasta kotiseudustaan, siitä kertoo mielellään toisillekin.
Jo muutama tuhat kotikunnastaan hyviä asioita kertova pieksämäkeläinen tai pari sataa omaa kyläänsä hehkuttavaa jäppiläläistä on varsin tehokas seudun markkinoija. Hyvä vetää puoleensa hyvää. Jos viihdymme itse, meidän seuraamme on mukavaa muidenkin tulla.
Teksti: Hanna Moilanen
Artikkelin pääkuva: Seppo Nykänen
Kirjoittaja on kansalaisaktiivi, jolle on tärkeää asua Jäppilän luonnon keskellä ja käydä keskustelua monella eri tavalla ajattelevien kanssa.
