Reilut pari viikkoa sitten aloittivat uudet ekaluokkalaiset oman koulutaipaleensa Jäppilän koululla. Moni koululainen tulee Jäppilän päiväkodin Lammenkukka-eskariryhmästä, joten koulun aloitus ei varmaan ole niin jännittävä ja uusi kokemus, kuin se oli 1950- ja -60 -luvuilla, kun mitään eskareita ei silloin ollut. Silloin kouluun tuli paljon uusia ikätovereita, joita ei ollut välttämättä kohdannut aiemmin, joten jännitys oli suuri ensimmäisenä koulupäivänä.
Mitä muistoja sinulle tuo ensimmäinen koulupäivä ja mitkä asiat ovat jääneet mieleen ensimmäisistä kouluvuosistasi? Näistä kertovat meille Ruuhilammen kyläyhdistyksen aktivisti Eero Kolehmainen, Jäppilän Rauhaniemen koulukkaat Pirjo Riipinen, Tuula Lindholm ja Helimaija Kiviluoto sekä nuoremman ikäpolven edustaja Samuli Kiviluoto. Jutun lopussa on osoite, jonne toivomme sinun lähettävän omia koulumuistojasi julkaistavaksi.
Muistoja Ruuhilammen kyläkoululta
Eero: Ensimmäinen koulupäiväni Ruuhilammen koululla oli tietysti jännittävä, mutta kun menin sinne isosiskoni Eilan mukana. Hän toi turvaa minulle ja kaikki meni hienosti. Olihan siellä tuttuja leikkikavereita mukana ja leikit ja pelit alkoivat heti onnistua. Eka luokan opettajani Irma Lappi osasi kyllä ottaa meidät pojat ojennukseen heti alussa ja kuri oli kova. Karttakeppi heilui, nurkassa seistiin ja joskus olimme jopa jälki-istunnassakin. Joskus taisivat olla kumiritsalla heitetyt paperipallot liikaa meidän naisopettajalle. Irma oli alaluokkien (1.-4.) opettaja ja Osmo Rinkinen yläluokkien (5.-8.) opettaja.
Välitunnit menivät nopeasti pelaten pesistä, hypäten pituutta sekä ponnistaen korkeutta pihan perällä olevaan purukasaan. Talvella hiihdimme ja laskimme mäkeä läheisellä mäellä. Kouluruokailu oli yleensä puuroa tai velliä ja äidin tekemät eväät olivat mukana sekä maito lasipullossa. Ruoka maistui ja lähiruokaa tehtiin muun muassa puolukoista. Jokaisen oppilaan oli kerättävä koulun aikana 2 litraa puolukoita ja jos ei onnistunut, niin kotoa piti tuoda loput puolukat. Myös perunannostoviikko oli syyskuussa vapaata, teimme yhdessä tärkeää työtä kotien hyväksi.
Vuonna 1963 Ruuhilammen koulu lopetettiin ja Aarne Helminen aloitti koululaiskuljetukset kirkonkylälle. Lisää Ruuhilammen kylän koulutarinoita voi lukea Hannu Hyyrisen kirjoittamasta kirjasta sekä www.ruuhilampi.fi-sivuilta. Sieltä löytyy myös linkki ammattikuvaaja Antero Takalan tekemät videot Aarne Helmisen taksin ajosta ja muusta Ruuhilammen kylän historiasta.
Muistoja Rauhaniemen koulusta Jäppilän kirkonkylässä
Pirjo: Päivä oli 2.9.1963, kun lähdin ensimmäiseen koulupäivääni Rauhaniemen koululle äidin pyörän tarakalla istuen ja Junttilan Eeva kyyditti Pekka-poikaansa samaan aikaan. Opettelimme Pekan kanssa muistamaan omat syntymäaikamme. Jossakin oli sanottu, että syntymäaika pitää kertoa opettaja Anni Nyyssöselle. Oli harmituksen paikka, kun Anni kertoikin, että hänellä olikin tänä vuonna kaikkien oppilaiden syntymäajat jo valmiiksi ylhäällä kirjoitettuna ja ensimmäinen koulutehtävä meni sivu suun.
Pulpettikaverikseni sain ihan uuden koulukaverin, Eine Suhosen. Luokan perällä olleet puolapuut tuntuivat aluksi niin korkeilta, ettei ylös asti uskaltaisi millään kiivetä. Samaan luokassa olivat myös 2. luokkalaiset. Pian koulun alkamisen jälkeen seinälle ilmestyi taulukko, jossa oli kaikkien nimet. Tuohon paperiin tuli musta viiva, jos oli likaa kynnen alla tai punainen viiva, jos oli unohtanut kirjan tai eväät kotiin. Sitten kilpailtiin, kenellä oli puhdas rivi keväällä.
Joka aamu kuuntelimme Anni-open lukemia opettavaisia tarinoita aamuhartaudessa ja meillä oli ruokarukous ja kiitos ruoasta. Muistelen, että välitunnin jälkeen lähes jokainen tunti aloitettiin laululla tai laululeikillä.
Legendaarinen Anni-ope oli muistaakseni toiseksi viimeistä vuotta opettajana lukuvuonna 1963-64 ennen hyvin ansaitulle eläkkeelle jäämistään. Isäni kertoi olleensa Annin kiertokoulussa useampana vuonna jo 1920-luvun alkupuolella, jolloin oli käytetty muun muassa rihvelitaulua.
Yhdessä Pirjo, Tuula ja Helimaija muistelimme 1960-luvulla annettua kouluruokailua, joka tuotiin soutuveneellä Rauhaniemeen joko Sylvi Suhosen, Kaija Lapin tai Rauha Huttusen tuomana Ahvenlammen toiselta puolelta yläkoululta. Opettaja antoi järjestäjille kunniatehtävän käydä auttamassa keittäjiä kattiloiden tai tonkan kantamisessa ja muissa järjestelyissä. Ruoka oli yleensä keittoa tai puuroa eli lusikalla syötävää. Mekin toimme omat eväät kotoa; äidit laittoivat voipaperin sisään leivät ja maito- tai mehupullo oli joko muovinen tai lasinen. Harmittavasti ne lasiset maitopullot rikkoutuivat helposti, kun pojanviikarit heittivät reppujansa lattialle. Happamen maidon haju tunkeutui monesti luokkaan ja etenkin reppuihin, minne sitä maitoa usein valui.
Ehkäpä kaikkein suurin ”makuelämys” meille kaikille oli ruokailun jälkeen annettu kalanmaksaöljy. Ruoan tuoja tai opettaja kiersi kaikkien oppilaiden luona ja laittoi öljyn lusikalla suuhumme. Vasta tämän jälkeen sai juosta ruokavälkälle.
– Eihän minun tarvitse ottaa tuota kalamaksaöljyä, kun minä käyn pyhäkoulua, oli Pirjo anellut Sylvi Suhoselta. Tuula sen sijaan juoksi kiireen vilkkaan ulos ja taisi oksentaa nurkan takana osan tästä vitamiinista ulos, ei se mitään herkkua ollut.
Helimaija ja Tuula: Meidän ensimmäinen koulupäivä oli haikea, sillä Tuulan Milja-äiti saatteli Tuulan luokkaan ja eron hetki oli niin vaikeaa. Meitä kaikkia taisi itkettää se hetki, kun äidin oli lähdettävä luokasta. Helimaijan äiti, opettaja Sirkka Kukkonen sen sijaan oli yläkoululla ottamassa isompia 3. luokan koululaisia vastaan. Onneksi saimme istua Helimaijan kanssa samassa paripulpetissa ja pian opettajamme Anneli Jetsu (silloin vielä Koikkalainen) otti meidät hyvään huomaansa. Anneli oli juuri valmistunut nuori opettaja ja hän oli hyvin taiteellinen. Kaikilla piirustustunneilla saimme jokainen oppilas Annelilta yhden työn muistoksi.
Välituntileikkimme olivat ihan parhaita: saimme tehdä metsän reunaan havumajat ja nimesimme ne Kuuselaksi ja Käpyläksi. Toimme jopa omasta kodistamme sinne pieniä tavaroita leikkiimme, mutta kyllä käpylehmilläkin leikittiin. Musiikkitunnit olivat ihania, opimme paljon uusia lastenlauluja kuten ”Ol´ vanha häijy ruma peikko aikoinaan” https://youtu.be/qI2NbHEXCjI ja opimme myös ensimmäiset englannin kieliset laulut, kuten ”Cats and dogs”, ”London bridge is falling down” Big Ben Book 1 -kirjasta.
1960-luvulla oli värikkäät sifonkihuivit muotia ja me tytöt koristelimme niillä hiusponnareitamme. Huivien lennätys oli hauskaa huvia välituntisin, mutta niinpä kerran Viertolan Annen huivi lensi korkealle kuusen oksalle, jonne se myös jäi muistoksi. Naru- ja ruutuhyppelyt olivat yhteisiä tyttöjen ja poikien huvia ja taisimme pelata yhdessä myös hippaa ja piilosta.
Muistoja kirkonkylän koululta
Yläkoululle siirryimme heti 1. luokan jälkeen, kun Rauhaniemen koulu lakkautettiin vuonna 1966. Yläkoululla oli jo isomman koulun tuntua, kun meitä oli niin paljon. Olihan Ruuhilammen ja Syvänsin kyläkoulut lopetettu ja oppilaita tuli koulukyydityksellä kirkonkylään.
Koulun keittäjältä, Huttusen Rauhalta, saimme herkulliset ruuat ja mannapuuro taisi olla suosikkini. Välituntisin kiiruhdimme pelaamaan neljää maalia tai sitten karusellin kyytiin. Tämä karuselli taidettiin myöhemmin purkaa pois sen vaarallisuuden vuoksi. Isot pojat antoivat yleensä kovat vauhdit ja siinä narun päässä olevan solmun päällä istuimme ja lensimme korkealla kuin missäkin huvipuiston laitteessa. Olipa siinä hienoa vauhdin hurmaa! Samaa vauhdin hurmaa koimme talvisin mäenlaskussa koulun takana olevassa rinteessä. Rinne laskeutui suoraan Ahvenlammelle, mutta pieni rantasauna (talvisin toimi pukukoppina luistelijoille) oli vauhtia pysäyttämässä. Taisi siinä muutama seiniä päin laskukin tulla. Koulun johtaja Arvo Lyytikäinen oli varmasti hieman stressaantunut, kun vauhdit kasvoivat niin suureksi. Mutta jos emme saaneet laskea vanerilevyillä tai muovipusseilla mäkeä alas, niin kenkäluisukin siinä onnistui. Yläkoulussa mieleen on jäänyt eräs äitienpäiväjuhla, jonka järjestettiin siihen aikaan joka vuosi äideillemme. Lauloimme kuorossa laulun ”Äidin sydän” https://youtu.be/JYuusJQ_3XA ja kuinka ne meidän äidit kyynelehtivätkin silloin. Eikä ihme, tämä laulu on yksi kauneimmista, mitä voi kuvitella lasten laulavan omille äideilleen.
Koulumuistoja 2000-luvulta
Samuli kävi koulunsa 2000-luvun alussa. Hänen muistikuvansa mukaan eka koulupäivä ei jännittänyt ollenkaan. Olihan siellä tutut kerhokaverit odottamassa välituntileikkejä. Opettajana oli Ritva Rissanen ja hän osasi käsitellä vilkkaita pojanviikareita. Oppilaita oli paljon, sillä Tihusniemen koulu oli juuri lopetettu ja koulukyydillä sieltä tuli paljon ikätovereita. Välituntisin energiaa purettiin jalkapallon peluuseen ja ”seinis”-peliin. Näiden juoksupelien jälkeen jaksoi taas istua tunneilla oppimassa uusia juttuja. Kouluruokailuun ei enää tarvinnut viedä eväitä, vaan keittoruuan lisäksi näkkileipä ja juoma kuuluivat ateriaan. Samulin aikaan taisi jo fluoripurskutus tulla ajankohtaiseksi. Samulin herkkua oli hernekeitto. Kyllä koulun keittäjät osasivat tehdäkin hyviä kotiruokia.
Tässä oli muutamia muistoja kouluajoista 1950- ja -60 -luvuilta sekä hieman 2000-luvun alusta. Millaiset muistot sinulla on, olisipa kiva kuulla ja nähdä kuvia kouluajoistasi. Kun kirjoitat, niin muistathan kunnioittaa opettajia ja koulukavereitasi, mitään ikäviä juttuja ei ole kiva lukea. Lähetä juttusi ja kuvasi osoitteella: tupu.lindholm(at)gmail.com
Kaikille koulunsa aloittaville paljon onnea tulevalle koulutaipaleelle. Myöhemmin näitä aikoja on todella kiva muistella 🙂
Teksti: Tuula Lindholm ja Eero Kolehmainen
Kuvat: Ruuhilammen koulukuvat ovat Eero Kolehmaiselta ja Rauhaniemen sekä kirkonkylän koulukuvat Tuulan kotialbumista. Pirjolta kuva Rauhaniemi 1963-64.