Ajan lisäys ja erityisesti aikalisän ottaminen on hidastelua. Näin on etenkin kunnallisessa päätöksen teossa, missä selvien ja yleensä ikävien asioiden kohdalla otetaan lisää aika ongelmaksi muodostuneen asian ratkaisemiseksi.
Näin sivusta katsoen se tuntuu ihmeelliseltä ja jopa käsittämättömältä. Tuntuu siltä, että päättäjät välttelevät vastuuta etenkin silloin, mitä lähemmäksi päätettävä asia tulee tavallista kuntalaista.
Näiden asioiden joukkoon luen kaupungin kiinteistöstrategian. Se on hieno ja etäinen nimitys ajatuksille, josta voitaisiin käyttää ihan suomenkielistä nimeä kiinteistöohjelma tai Pieksämäen tapauksessa peräti kiinteistöjen purkuohjelma.
Järjestöjen tilat vaarassa
Kiinteistöjen purkuohjelma on ollut paininpuussa jo tovin aikaa ja näyttää siltä, että siinä ovat tiiviisti kuntalaisille tekemistä tarjoavat järjestöt, joiden toimintatilat näyttävät olevan vaarassa niin Jäppilässä, Virtasalmella kuin kantakapungissakin.
Selvää on, että ainakin Jäppilässä on vaikea, ellei mahdoton, löytää Jäppilä-talon tilalle toista kiinteistöä kyläläisten kokoontumistiloiksi. Nytkin toimitaan tämän yhden rakennuksen varassa, ja se täyttää hyvin paikkansa. Kuntalaiset ovat tyytyväisiä, mutta samalla huolissaan.
Jäppilä-talo on tärkeä kuntalaisille
Talon käyttöaste on noussut, kun seurakuntatalo on huomattavan kosteusvaurin vuoksi poissa käytöstä.
Jäppilä-talo kuuluu siihen kiinteistöryhmään, jonka tilanteen selvittämiseksi on valtuusto antanut aikaa tämän vuoden. En ymmärrä, miksi siihen tarvitaan aikaa koko vuosi. Enkä ymmärrä myöskään sitä, mikä vuoden aikana muuttuisi.
Ylläpitokustannukset ovat talon osalta minimaaliset, eikä kuntalaisille tietämäni mukaan ole tuotu esille tulopuolta ollenkaan. Vuokraa maksaa ainakin käyttöään lisännyt seurakunta. Eikä tulopuoleen voi tässä tapauksessa kiinnittää huomiota. Onhan kyse kuntaisille läheisestä asiasta ja heidän tyytyväisyydestään. Säilyttämällä Jäppilä-talo se tulee lisäksi halvaksi.
Järjestötalon ovi käy tiuhaan
Tilanne on ilmeisesti sama Virtasalmella entisen kunnantalon kohdalla. Ja varsin kummallinen tilanne on kantakaupungissa Järjestötalon kohdalla. Siellä ovi käy todelle tiuhaan eri järjestöjen koontuessa.
Voivatko päättäjät ohittaa olan kohautuksella suurta käyttäjämäärää osoittavat tilastot. Niiden mukaan viime vuonna Järjestötaloa käytti enemmän tai vähemmän noin 50 järjestöä. Kävijöitä oli kaikkiaan nippa nappa yli 15 000. Määrähän ei kovin paljon jää koko Pieksämäen asukasluvusta.
Ymmärrän hyvin kaupunkilaisten huolen kokoontumistiloistaan. Toki ymmärrän myös sen, että rakennuksille ei anneta lekaa seiniin välittömästi, vaikka purkuohjelma hyväksyttäisiinkin.
Siihen tuskin kaupungin määrärahat aivan heittämällä. Purkubuumi on jo nyt tullut kalliiksi. Maisemasta on hävinnyt 1970-luvun alkuvuosina valmistunut kaupungintalo kuten myös Aminkulma. Savonsolmu on putoamassa kaupungin syliin ja listalla on muitakin pienempiä rakennuksia.
Onneksi sentään kaupunki pelasti todella keskeisellä paikalla sijaitsevan ”Kuaparitalon”. Muuten sitä olisi ilmeisesti kohdannut Siilin koulun kohtalo, joka nyt on rapistunut yhdessä Savonsolmun kanssa.
Teksti ja kuvat: Aki Heinonen
Kirjoittaja viettää aikaa mökillään Jäppilässä ja odottaa jo kesää.
