Vexi Salmi runoilee: ”On illan sini, luonto vaiti hetkisen ja tähtitaivas harmaa pilvinen.” Kirjoitan tätä blogia vuoden pimeimpänä päivänä. Talvipäivänseisaus on 21.12. ja päivä Jäppilässä on vain viiden tunnin pituinen.
Päivä on todella pilvinen. Harmi, sillä kirkkaalla ilmalla näkisimme iltataivaalla kirkkaan valoilmiön. Planeetat Jupiter ja Saturnus ovat nyt radoillaan sellaisessa asennossa, että niiden valo yhdistyy tavallista suuremmaksi tähdeksi.
Vexi Salmi jatkaa runoaan: ”Mä katson kauas ylös talvitaivaan hämärään ja toivon, että joulun tähden nään.” Tällainen valoilmiö oli myös ajanlaskumme alussa, jolloin itäisen maan tiedemiehet lähtivät planeettojen muodostaman ”tähden” opastamina etsimään ennustettua vastasyntynyttä kuningasta. He löysivät Jeesus-lapsen.
Joulutapahtumat menivät nettiin
Joulukuu on suurelle osalle meistä jäppiläläisistä juhlakuukausi. Meillä on ollut mahdollisuus kokoontua monilukuisesti kauniiseen kotikirkkoomme itsenäisyyspäivänä juhlimaan itsenäistä kotimaatamme. Olemme muistaneet sodissa mukana olleita ja laskeneet muistomerkeille seppeleet. Lopuksi olemme kokoontuneet seurakuntatalollemme juhlahetkeen.
Pari viikkoa tämän jälkeen olemme kokoontuneet kirkkoomme laulamaan kauneimpia joululauluja noin 30 vuoden ajan. Jouluaattona olemme vieneet kynttilöitä omaistemme haudoille ja samalla matkalla olemme voineet osallistua kirkossamme jouluaaton hartauteen.
Tämä vuosi on ollut hyvin erilainen. Syy on pienen näkymättömän viruksen, joka on mitättömästä koostaan huolimatta saanut suuren vaikutusvallan. Tartuntavaaran takia emme ole voineet kokoontua suurella joukolla juhlimaan.
Itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa oli yhdeksän henkilöä. Heidät tarvittiin hoitamaan seppelten lasku. Suomen Lähetysseura striimasi kauneimmat joululaulut YouTubeen, samoin kotiseurakuntamme.
Ilmeisesti jouluaattonakin istumme kotona kännykkä kädessä. Näemme tutut seurakuntamme työntekijät ja yritämme virittäytyä joulun tunnelmaan. Jäppilässä on oltu hyvin yhteisöllisiä ja osallistuvia. Tänä jouluna sulkeudumme koteihimme. On erilainen joulu.
Tietokoneiden kehitys on ollut nopeaa
Vexi Salmi jatkaa: ”Tähden, tähdistä kirkkaimman mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa.” Enkeli ilmestyi Betlehemin kedolla paimenille ja sanoi: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Tämä sanoma on totta tänäänkin. Sitä ei pieni virus tuhoa.
On hienoa, että tekniikka on kehittynyt. Nuorena opiskelijana sain tutustua Helsingin yliopiston tietokoneeseen, joka oli pienen huoneen kokoinen. Ei tullut mieleenikään, että 50 vuotta myöhemmin kannan taskussani tietokonetta, joka sisältää myös puhelimen.
Ei tarvitse soittaa tuvassa olevasta lankapuhelimesta keskukseen ja pyytää yhdistämään naapuriin niin kuin jouduin tekemään muutettuani Jäppilään 1970-luvulla. Sinä, joka luet tätä, olet hyvin perillä tuon pienen vekottimen mahdollisuuksista. Olet esimerkiksi osannut tulla lukemaan tätä verkossa julkaistua tekstiä.
Kuitenkin omassa ikäryhmässäni on vielä monia, joille ei kaikki hienon kännykän salat ole auenneet. Itsekin olen monet kerrat harmistuneena sulkenut kännykkäni, kun en ole päässyt seuraamaan haluamaani striimausta. Onpa hieno sana! Ohjelma ei vaan löydy tai aukene. Pitäisi vielä saada se äänikin kuulumaan.
Minulla on kuitenkin osaavia ihmisiä lähelläni, jotka ovat auliisti ja sinnikkäästi kannustaen auttaneet milloin minkin ongelman kanssa. Yhteiskuntakin on järjestänyt erilaisia neuvontatapahtumia, joihin olisi vaan uskallettava mennä ottamaan selvää asioista. Kynnys vaan tuntuu kovin korkealta.
Aikaa ja neuvoja joululahjaksi iäkkäälle läheiselle
Ehdottaisinkin nyt sinulle, joka luet tätä, että miettisit lähipiiriäsi. Olisi aivan mahtavan hieno joululahja, jos voisit antaa aikaasi jollekin lähimmäisellesi ja opettaa ja kannustaa häntä käyttämään tuota pientä vekotinta, jota älykännykäksi kutsutaan. Monesti sitä käytetään vain puhelimena, mutta käyttömahdollisuuksia on lähes rajattomasti.
Sieltä löytyy mm. seurakuntayhteys, jota ei kokoontumiskiellon takia nyt ole. Sieltä voi myös kuunnella sellaista musiikkia, jota haluaa. Se voi toimia radionakin. Eikä se myöskään mene kokeiluista rikki.
Ilahduin tavattomasti, kun sain tänä rajoitusten aikana puhelun, jossa näin rakkaan lapsenlapseni kasvot. Osasin jopa pyyhkäistä puhelun auki, joten saatoimme vaihtaa kuulumisia kasvokkain. Kun sitten tyttärelleni kerroin tilanteesta, hän sanoi: ”Kyllä mä olen ylpee susta äiti, kun osasit tehdä sen.” Tuntuipa hyvältä. Tuntui hyvältä, kun joku kehui ja hyvältä, että uskalsin kokeilla. Vanhanakin voi vielä oppia, vaikka sananlasku sanookin ”nuorena on vitsa väännettävä”.
Tänä vuonna meillä on erikoinen joulu, mutta joulun sanoma on sama. Se ei muutu. Vexi Salmen sanoin: ”On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen ja sanaton on sydämeni kieli. Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli. Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.”
Teksti Leena Moilanen
Kirjoittaja toimii aktiivisesti Jäppilän kirkkopiirin vapaaehtoisena ja on oppinut käyttämään WhatsApp-puheluja ja seuraamaan Facebookin livelähetyksiä kuluneen koronasyksyn aikana.