Terveisiä Jäppilän Niemenkylältä kaikille muillekin kylille, uudet kyläläiset Tuire ja Jyrki tässä, terve.
Muutimme Niemenkylälle elo-syyskuussa 2024 eli puolisen vuotta sitten. Tapasimme syksyn ensimmäisessä kyläturvallisuusillassa kyläyhdistyksen viestintäporukasta Leenan, ja siitä lähti ajatus blogitekstin kirjoittamisesta. Ketkä, miten, miksi ja milloin? Sellaisia asioita ajattelimme tässä nyt meistä kertoa.
Olemme reissanneet ympäri Suomea töiden perässä. Nähtyä on tullut mm. Joensuu, Tampere, Hämeenlinna, Helsinki ja Kuopio. Jyrki on opintojensa puolesta matkustanut Saksassa, Ruotsissa ja Venäjällä kieliharjoittelujen merkeissä opiskellessaan kielten opettajaksi. Tuire taas on tehnyt pitkään töitä hoitotyön parissa, milloin missäkin kotikaupungissa. Kuitenkin oli selvää, että mitä lähemmäs Etelä-Suomea mentiin, sitä enemmän tuli toive päästä takaisin jonnekin syrjempään.
Omanlaista taloa etsimässä
Töiden päätyttyä Etelä-Suomessa päädyimme Varkauteen. Olimme jo vuosia, vuosia miettineet omakotitaloa ja käyneet katsomassa erilaisia taloja ympäri Suomen. Oman tuntuista taloa ei vaan tullut vastaan.
Aloimme etsiä omakotitaloja Varkauden ja Kuopion välistä, koska Jyrkin työt olivat silloin siellä. Tilanteen taas muututtua etsimme taloja vähän sieltä sun täältä ja kävimme katsomassa useampaakin taloa Varkauden lähikunnissa. Ei oikein löytynyt omanlaista taloa sieltäkään ja jossain vaiheessa vaan todettiin talon ehkä vaan kävelevän vastaan ja niin tavallaan kävikin.
Tämän talon löytäminen on tarina itsessään ja kerronpa nyt senkin. Olimme juuri käyneet erästä taloa katsomassa ja oli puhetta, että sen jälkeen menemme käymään vanhan perheystävän luona kahvilla. Näinhän sitten tapahtui. Talo ei ollut meitä varten ja asiasta toki puhuttiin kahvin äärellä.
Yhtäkkiä tuli puheeksi, että ystävämme tytär oli juuri kuullut eräästä talosta Jäppilässä, kaunis talo komealla paikalla. Siltä istumalta soitimme tälle tyttärelle ja kysyimme lisätietoja. Kohde löytyi silloin kohdenumerolla netistä ja siitäpä sitten talonnäyttöaikaa sopimaan.
”Tässä ihminen osaisi asua ja olla”
Oli kesän kauneinta aikaa ja talo osasi kyllä olla edukseen. Rauha oli käsinkosketeltava ja tilaa oli. Jotenkin vaan tuntui siltä, että kyllähän ihminen osaisi tässä asua ja olla. Pääsimme taloon sisälle ja viimeistään siinä vaiheessa oli selvää, että tämä se on. Monen kuukauden projektin jälkeen kaupat lyötiin lukkoon ja tässä sitä istuskellaan oman talon pöydän ääressä kirjoittamassa tätä blogitekstiä.
Talon löytymiseen oli varmaan myös onnetar sormensa sotkenut, koska eihän näin taloa muuten voisi löytääkään. Ja hyvä, että onnetar oli hereillä! Nyt siis ihmettelemme tulevaa tässä omassa talossa Niemenkylällä.
Kesää odotellaan jo kovasti, että pääsemme toteuttamaan tällä hetkellä vielä ajatuksen tasolla olevia projekteja. Toki kesää odotellaan jo senkin puolesta, että kevät ja kesä meillä on tässä pihapiirissä kokematta.
Linnut ja kalat kutsuvat
Lintujen paluu näkyy täällä vähän syrjemmässä eri tavalla kuin kaupungissa. Kunnon kiikarit mukaan ja ihmettelemään mitä lintuja lähistöltä löytyy. Jyrki on hyvin eläinihminen ja osa kesästä menee varmaan erilaisten eläinten ja lintujen perässä rymytessä, jos ei sitten kalalla järvellä.
Kaksikymmentä vuotta on ollut taukoa kalastamisesta ja nyt Jyrki innostui siihen Syvänsin puhtaiden vesien äärellä uudestaan, nappivalinta senkin puolesta. Täällä on tilaa kissoille, koirille, kilpikonnille ja kaneille, kunhan maa sulaa ja kevät alkaa.
Suunnitelmissa on lähteä mukaan Jäppilän kyläyhdistykseen ja päästä tutustumaan kyläläisiin. Kevään tullen sekin puoli taas aktivoituu. Kesällähän täällä väkiluku huimasti nousee ja ei enää tiedä, kuka on vain lomamökillä ja kuka kyläläinen, mutta kaikkiahan voi tervehtiä – tuskin haukku haavaa tekee.
Toivotamme kaikille tämän tekstin myötä kaikille oikein hyvää lopputalvea ja kevättä, tervehditään kun tavataan!
Teksti: Tuire ja Jyrki Ruuska
Kirjoittajat ovat tuoreita jäppiläläisiä, jotka odottavat jo ensimmäistä Jäppilässä vietettyä kesää ja sen mukanaan tuomia erilaisia projekteja.