Kotialbumeistamme löytyy ihmisten kuvia, joiden tarinat saattaisivat kiinnostaa, mutta kukaan ei enää tunne ketä kuvassa on, eikä varsinkaan tiedä kuviin liittyviä tarinoita. Kuvissa luultavammin on sukulaisia tai vanhempiemme tuttavia, jotka ovat päätyneet albumeihimme. Perhejuhliin on kutsuttu valokuvaaja, sillä kameroita ei ole vielä 50-luvullakaan ollut joka kodissa. Vanhat kuvat ovat sen tähden mielenkiintoisia ja tärkeitä, sillä niistä löytyy aina merkitys, miksi kuva on otettu.
Kyläkirjoihin kerättyjä kuvia on taltioitu
Tiesimme, että Jäppilä-talon varastossa on paljon vanhoja kehyksissä olevia valokuvia. Kuvia oli käytetty Jäppilän kylistä tehdyissä kyläkirjoissa ja olivatpa kuvat olleet esillä myös kirjastossa. Pekka Kautovaara (1945 Varkaus – 2010 Mikkeli) oli suomalainen historian, yhteiskuntaopin ja taloustiedon lehtori ja valokuvaaja Pieksämäellä. Hän oli ollut hyvin merkittävässä roolissa Jäppilän kyläkirjojen kasaamisessa. Jäimme pohtimaan kuinka kuvissa olevat henkilöt saataisiin tunnistettua ja mitä tarinoita niihin mahdollisesti liittyi. Kiinnostus heräsi, sillä kuvien esille tuominen uudella tavalla oli syntynyt, mutta kuinka tästä edetään.
Tarvitaan siis kulttuuriosaamista ja asiantuntijuutta apuun
Asiantuntijoita löytyi todella nopeasti ja pian saatiin Pieksämäen kaupungilta kulttuuri ja vapaa-aikapalvelusta vieraita Jäppilään. Levitimme kuvat Jäppilä-talon pöydille ja ihmettelimme niiden aitoutta ja tarkkuutta. Kuulimme, että osa kuvista on digitoituina jo Kotiseutuarkistossa. Kaupungille oli tulossa museohanke, joten luontevaa tässä yhteydessä oli piipahtaa myös Jäppilän museossa. Museossa oli esineitä, joita oli myös valokuvissa. Nyt tarvittiin kotiseutuhenkeä ja asiantuntijoita, jotka saattaisivat vielä muistaa kuvien henkilöitä ja kuvattuja tapahtumia. Syntyi idea viedä kuvia tunnistettavaksi Jäppilän Palvelukeskus Peltokartanoon.
Projekti eteni tarinatupana
Projekti käynnistyi hitaanlaisesti, mutta kiinnostus kuviin ja niiden kautta Jäppilän historiaan kuitenkin kasvoi. Käynnistimme Wanhat valokuvat – projektin yhteistyössä Järvi-Suomen kylät ry:n ja Jäppilän Kylät ry:n kanssa. Teimme työtä aidosta kiinnostuksesta vanhoja valokuvia kohtaan. Aloitimme kuvien katselun ja jutustelun Peltokartanossa, jossa tapasimme virkeitä ja kuvista kiinnostuneita vanhuksia.
Parasta Peltokartanon käynneissä oli juuri tarinointi ja muistelu. Joku sanoi hienosti, että teimme päivätoimintaa vanhusten kanssa. Ilo oli myös huomata, kuinka tarkasti kerrottuja asioita palasi ihmisten mieliin. Erityisesti Kerttu Airaksinen, Sirkka Lyytikäinen, Eila Nykänen ja Aino Tissari jaksoivat tulla jokaiseen tarinatupaan. Kaikki ovat nähneet Jäppilän vaiheita pitkältä ajalta ja kokeneet elämässään paljon. Eila oli juuriaan myöden kotiseutuihminen, jota kaipasimme.
Tarinatupa oli oiva tapa käsitellä ja ihmetellä menneitä
Hetket vanhusten kanssa olivat meille kaikille voimaannuttavia ja mielenkiintoisia. Vitsit ja tarinat muistuvat mieleen ja naurut kaikuvat käytävällä. Kuvien kautta aikakausien muotia ja kampauksia käytiin läpi. Hameen pituuksia mittailtiin ja kankaiden laatua arvioitiin. Kenellä oli paikattuja mekkoja ja kenellä pitsejä puvuissaan. Miesten nahkasaappaita ja työkenkiä arvioitiin, kukahan taitava suutari oli ollut jalkineita tekemässä. Ihmeteltiin kiesejä, joita postimies oli käyttänyt. Olikohan kanttorilla, joka jakoi postia oma polkupyörä käytössään. Kenenkähän kotia onkaan kuvattu ja kenen hyvässä kunnossa oleva iso hevonen lienee. Mahtoiko hevonen olla se Suomen suurin ruuna, jonka joku muisteli Jäppilässä joskus olleen.
Eräänkin keskustelun aikana todettiin, ajatella että olemme istuneet jo näin kauan saman pöydän ympärillä, eikä kukaan ole vielä puhunut sairauksistaan, eikä naapureista ole juoruttu. Miehet olimme jättäneet rauhaan, vaan yhteiskunnallisista asioista olimme puhuneet. Milloin oli kylällä olleet hyvät ajat ja mihin suuntaan polkujamme on ajansaatossa viety.
Kuvien tarinat tulivat tarpeeseen ja tarinat jatkuvat. Tosin projektille kävi niin, ettei tarinoita vanhoihin Kautovaaran kuviin kovinkaan paljon enää saatu. Mutta kuvia katsellessa muistui kaikenlaisia tarinoita mieleen. Meillä oli hauskaa, kun todettiin, että Peltokartanon rouvat ovat liian nuoria vanhojen kuvien tunnistajiksi.
Eläkeliiton Jäppilän Yhdistys ry:n väki mukaan kuvien katseluun
Jatkoimme Jäppilän yhdistyksen tupapäivissä kuvien katselua ja tarinoiden etsintää laajennetuin voimin. Saimme vahvan tuen projektin jatkamiseksi kylän historiaa ja henkilöitä tuntevista ihmisistä. Kotiarkistojen avaajat yhdistyksen puheenjohtaja ja sihteeri osallistuivat projektiin, jotka olivatkin keskeisessä roolissa kuvien tunnistajina.
Jäppilän kesäpäivillä kuvat ja tarinat olivat esillä
Jatkoimme Jäppilän yhdistyksen tupapäivissä kuvien katselua ja tarinoiden etsintää laajennetuin voimin. Saimme vahvan tuen projektin jatkamiseksi kylän historiaa ja henkilöitä tuntevista ihmisistä. Kotiarkistojen avaajat yhdistyksen puheenjohtaja ja sihteeri osallistuivat projektiin, jotka olivatkin keskeisessä roolissa kuvien tunnistajina.
Kuvat olivat valmiita tauluja ja tarinat esiteltiin Jäppilän kesäpäivillä PowerPoint esityksenä, jota olimme koonneet kevät talven aikana. Vielä heinäkuussa tarinoita kerättiin ja tarinoita hiottiin näyttelykuntoon. Näyttelyyn saimme Seppo Hynnisen esittelemään isänsä Ano Hynnisen ottamia ja kehittämiään vanhoja valokuvia. Näyttelyssämme kävi yli 200 katsojaa. Kävijämäärä yllätti meidät täysin, joten kyllä vielä tänäkin päivänä käsin kosketeltavat kuvat kiinnostavat kaiken ikäisiä.
Nuoret perheet pohtivat omia juuriaan ja vanhemmat etsivät nuoruuden ystäviä ja muistelivat lapsuuden ja nuoruuden aikoja ja tapahtumia, jotka tuntuivat tärkeiltä. Kun ihminen pysähtyy kuvan äärelle, ympäriltä katoaa hetkeksi kiire. Erilaiset tunteet nousevat pintaan ja mieli palaa hetkeksi aivan toisenlaiseen tunnelmaan. Monien tapaamisten yhteydessä keskustelut kuvien äärellä tuottivat iloa, jopa uusia sukulaisia löytyi näyttelyssä.
Pekka Kautovaaran kuvat päätyivät kotiin
Keväällä saimme tiedon, että Pekka Kautovaaran tytär kulttuurituottaja Anna-Kaisa Kautovaara oli saanut apurahan isänsä Pekan elämäntyön inventointiin, digitointiin, esille saattamiseen, jolloin olikin aivan selvää, että Jäppilän varastossa olleet kuvat kuuluivat Kautovaaran perheelle. Palattiin lähtöruutuun ja kuvat toimitettiin Kaija Kautovaaralle, joka ilahtui saamistaan kuvista. Yllättyi myös kuvien isosta määrästä. Jäppilän väki sai isot kiitokset Pekan kuvien hyvästä huolenpidosta.
Toivomme, että tämä tarina herättelee omien albumien katselijoita kirjaamaan sinne henkilöiden nimiä ja tarinoita heistä. Kannattaa edelleenkin tehdä albumeita ottamistamme kuvista, etteivät ne katoa digitaalisen käsittelyn aikana epähuomiossa olemattomiin. Näin sukujen mielenkiintoiset tarinat siirtyvät sukupolvelta toiselle.
Kiitämme projektiin myötävaikuttaneita henkilöitä:
- Pieksämäen kaupunki: Heli Laitinen, Päivi Majoinen ja Timo Naukkarinen
- Historioitsija: Asko Hankilanoja
- Palvelukeskus Peltokartano: Eija Tikkanen, Kerttu Airaksinen, Sirkka Lyytikäinen, Eila Nykänen ja Aino Tissari
- Jäppilän Kylät ry: Salme Vihavainen
- EL Jäppilän yhdistys ry: Kauko Huttunen, Esko Kaukonen, Eero Kolehmainen, Seppo Nyyssönen, Pirjo Riipinen ja Pekka Suhonen
- Projektin toteuttajat: Mervi Lintunen ja Leena Maaninen
Teksti ja kuvat Leena Maaninen