Kyläblogi

Puoli vuotta jäppiläläisenä

Vappuna tänne virallisesti muutin. Liputuspäivänä. Samaan hengenvetoon alkoi uusi työ Pieksämäellä. Elämän perusasiat loksahtivat hyvin kohdilleen. Onhan siinä jo syitä liputtaa. Yhtään vapun muita liputuksen aiheita aliarvioimatta.

Yleensä uudelta paikkakuntalaiselta udellaan ”mikäs se sai tänne muuttamaan”, mutta minun muuttoni syy selvisi aika monelle somen kautta ennen kuin naamatusten olin tulevia tuttujani nähnytkään. Rakastumiset kun ei meinaa millään piilossa pysyä, eikä tarvitsekaan. Eli kerrottakoon nyt muillekin, että rakkaus minut tänne toi.

Kun samalla oli mahdollisuus päästä asumaan maalle yli 30 vuoden tauon jälkeen, ei minua kovasti tarvinnut houkutella. Nautin kovasti maaseudusta ja luonnosta, jossa vuorokauden ja vuodenaikojen vaihtelut sekä luonnonilmiöt ovat helposti aistittavissa.

Ensivaikutelmia

Uusia työkavereita ei somessa jaetut tiedot olleet saavuttaneet, joten heille sain ihan itse kertoa miksi ja minne olin muuttanut. Monella sielläkin on yhteyksiä Jäppilään, ja monelta kuulin Jäppilää ylistäviä kommentteja. Niinpä on ollut mukava tunnustautua jäppiläläiseksi, ja näin puolen vuoden jälkeen koen edelleen olevani ensisijaisesti jäppiläläinen ja vasta sitten pieksämäkeläinen. Eteläsavolaisuutta on ollut vaikeampi sisäistää, kun olen suurimman osan elämästäni ollut pohjoissavolainen.

Jo aiemmin täällä käydessäni pienen kylän ”kaikki tuntee kaikki” -ominaispiirre alkoi hahmottua, mutta ei negatiivisessa mielessä. Ennemmin yhteistyönä, paljon sukulaisuutena – joskus kovin kaukaisena, mutta kuitenkin. Eikä kaikki kaikkia loppujen lopuksi tuntenutkaan. Luulin vain.

Ensimmäinen jäppiläläinen johon itsenäisesti tutustuin ei tiennytkään taloa mihin muutin. Muuten tutustuminen paikallisiin on tapahtunut aika lailla muiden esittelemänä, ja vastaanotto on ollut niin hyvä, että olen siitä erikseen halunnut monelle mainita. On ollut tervetullut olo.

Jäppilä-päivä vieraille

Tätä kirjoittaessani mietin, joko osaisin ja mitä tahtoisin vierailleni Jäppilästä esitellä. Tosin minun vieraillani on tuntunut itselläänkin olevan jo ajatus, mitä tahtoisivat nähdä. Enoni tahtoisi nähdä kylän raitin, kun on joskus kauan aikaa sitten ollut täällä töissä, nähtävästi tuossa entisessä kunnantalossa.

Toisia vieraita taas on kiinnostanut uuden kotini pelloilla käyskentelevät lehmät. Ne tosin taitavat olla kiinnostuksen kohde monelle muullekin. Alussa ihmettelin, kun autoilijat pysähtyivät niitä ihan varta vasten katsomaan ja kuvaamaan, mutta miksi ei muut, kun itsekin tykkään niitä seurailla.

Jos nyt lähtisin suunnittelemaan Jäppilä-päivää vierailleni, keksisin muutakin kuin lehmät ja muistelun. Tanssin ystävät veisin tietysti Salmen lavalle, vaikken itse tanssikaan. Olin kesällä ihan ymmyrkäisenä siitä, miten paljon siellä käy porukkaa. Minä kun olin luullut, että lavatanssit on hiipuva muinaisjäänne. Mutta ei, ei ainakaan Jäppilässä.

Tekemisen ja yrittämisen meininkiä

Kahvilakulttuurin ystäville täällä olisi näyttää useampikin erilainen kahvila. Käsitöiden ja taiteiden ystävät taluttaisin Heikinlammentielle. Sehän on kuin taidekatu alkaen maalaustaiteesta, jatkuen raudan taontaan. Ja siellä Teranmäen pajan myymälässä taitaa olla myös käsityönystävien taidonnäytteitä.

Maalla ja luonnon keskellä asuttaessa koettavaa ja nähtävää löytyy myös metsistä ja järviltä. Osaisin ainakin esitellä Kivikurun luontopolun ja Tuomiojärven lintutornin. Ja jos vierailleni tulisi nälkä, auto tarvitsisi huoltoa tai tukka ojennusta, tietäisin, minne heidät ohjaisin. On ollut hienoa löytää palveluja omalta kylältä.

Liekö kuherruskuukaudet vielä meneillään, mutta minut Jäppilä on yllättänyt avoimuudellaan ja aktiivisuudellaan. Minutkin on kutsuttu mukaan. Täällä on tekemisen ja yrittämisen meininki. Täällä on historiaa, jota ei ole unohdettu. Asiat ja ihmiset linkittyvät toisiinsa. Ja vaikka olen ollut täällä vasta vähän aikaa – talvikin vielä kokematta, tuntuu että minäkin saattaisin linkittyä johonkin tarinaan Jäppilästä, ainakin vähän.

Teksti: Nina Partanen

Kirjoittaja on löytänyt kodin Jäppilästä, nauttii pienen kylän mahdollisuuksista ja luonnosta, mutta ajelee kuitenkin töihin Pieksämäelle.

Share This