Sara Uhlbäck sekä lapset Olavi ja Stella viettävät paljon aikaa Aku-hevosen ja Anja-koiran seurassa.
Noin kymmenen kysymystä henkilöhaastattelujen sarja
Julkaisemme vuoden 2024 aikana Noin kymmenen kysymystä- henkilöhaastattelujen sarjan. Haastateltavat saavat ehdottaa seuraavaa haastatteluun saapuvaa jäppiläläistä. Jännityksellä jäämme odottamaan montako uutta tuttavuutta tulemme tapaamaan. Tämä on sarjan neljäs haastattelu.
Sara Uhlbäck, olet asunut Jäppilässä nyt noin kolmen vuoden ajan. Millaiselta Jäppilä näyttää sinun silmääsi?
Jäppilä on tosi idyllinen ja kaunis kylä. Minusta täällä on aika paljon palveluja näinkin pieneksi kyläksi. Täällä on myös tosi mukavia ja avoimia ihmisiä. He tervehtivät ja hymyilevät, ja monta kertaa olen jäänyt suustasi kiinni höpöttelemään niitä näitä.
Olen asunut aiemmin useammalla paikkakunnalla. Pienissä paikoissa on välillä sisäänpäin lämpiävä tai sulkeutunut tunnelma. Täällä ei ole tullut ulkopuolinen olo. Tuntuu, että täällä pääsee heti sisään.
Ketä perheeseesi kuuluu?
Minun lisäkseni perheeseen kuuluu aviomieheni Niklas ja meidän lapsemme eli 2,5-vuotias Olavi ja reilun vuoden ikäinen Stella. Myös Anja-koira, Veera-kissa ja äitini luona asuva Aku-hevonen ovat osa meidän perhettämme.
Edellinen haastateltava Susan Kortman halusi kysyä sinulta, minkä takia halusitte muuttaa juuri Jäppilään?
Mieheni Niklas on alkujaan Varkaudesta kotoisin. Kun tapasimme, asuin Karkkilassa Etelä-Suomessa. Menimme naimisiin ja tulin raskaaksi. Minulle oli selvää, että en halua kasvattaa lapsiani siellä.
Niklas sai töitä täältä isänsä firmasta. Minusta tuntui mukavalta asua vähän enemmän maalla ja tulimme katsomaan tätä Käpryllä olevaa taloa. Asuin Karkkilassa pienellä maatilalla ja viihdyin. Mietimme kuitenkin, että pienten lasten kanssa ei tilan pyörittämiseen välttämättä riitä aikaa. Omakotitalo omasta rauhasta, mutta kuitenkin läheltä Varkautta tuntui hyvältä ajatukselta.
Millaista sinun arkesi on tällä hetkellä? Millaisia tärkeitä asioita siihen mahtuu?
Arki pyörii tällä hetkellä täysin lasten ympärillä. Olen tällä hetkellä kotona ja Niklas on jäämässä talvella vanhempainvapaalle. Siinä kohtaa minun on tarkoitus mennä töihin. Olen ammatiltani lähihoitaja. Keikkatyöt tästä läheltä, esimerkiksi Jäppilästä Attendolta, olisi kiva juttu.
Vietämme myös paljon aikaa Huhtimäessä asuvan äitini luona. Olemme tänäänkin menossa lasten kanssa sinne. Hoidamme siellä hevosia, säkitämme heiniä, putsataan pihattoa ja mennään yhdessä kävelylle.
Mitä hevoset sinulle merkitsevät?
Olin 11-vuotias, kun sain ensimmäisen oman hevosen. Siitä lähtien hevoset ovat olleet osa elämääni. Minulle hevosten kanssa oleminen on tavallaan terapiaa ja yhteyden luomista. En ole koskaan kilpaillut, enkä luultavasti aio tehdä sitä jatkossakaan. Teen asioita omaan ja hevosen tahtiin. En halua tuoda harrastukseen stressiä ja painetta.
Aku-hevonen on iso, rauhallinen ja kiltti eli tosi hyvä perhehevonen. Hän on kaikkien ystävä ja vähän lapanen. Häntä voi harjata, ja vaikka lapset juoksevat ja kiljuvat ympärillä, Aku vain katsoo, että onpas hauskan näköistä.
Mikä on ilahduttanut tai yllättänyt Jäppilässä?
Savossa ylipäätään on ilahduttanut se, että ihmiset ovat avuliaita, ystävällisiä ja kilttejä. Esimerkiksi kävin Jäppilän Salessa hakemassa yhtä tuotetta tuorejuustokakun tekemiseen. Sitä ei ollut myynnissä, mutta kassalta neuvottiin, miten saman asian voi tehdä toisella tavalla. Kokeilin ja se onnistui.
Jäppilän apteekissa palvellaan tosi hyvin. Siellä ei koskaan tule tunnetta, että olisi kiire. Täällä jotenkin kohdataan kaikki ihmisinä. Hektisyys ja kiire loistaa poissaolollaan totaalisesti. Ihmiset eivät ole stressaantuneita ja kiukkuisia, vaan he ovat läsnä.
Mikä on lempivuodenaikasi?
Kevät. Se on niin ihanan pirteää aikaa. Kaikki herää eloon pimeän talven jäljiltä, ja edessä on monta kuukautta valoista ja lämmintä aikaa.
Missä haluaisit käydä tai mitä haluaisit tehdä Jäppilässä tai lähiseuduilla, mutta et ole vielä ehtinyt?
Täällä on paljon kaikenlaista, mitä tehdä ja missä käydä. Kävelyreitit ja vaelluspolut kiinnostavat erityisesti. Myös harrastusmahdollisuuksia on tosi paljon. Kesäravintoiloihin olisi mukavaa mennä jossain välissä. Välillä on vaikeaa löytää tietoa paikoista ja tapahtumista. Paljon juttuja menee varmasti vähän ohi itseltä.
Mikä on lempiruokasi?
Erilaiset kanaruoat.
Mikä merkitys lähipalveluilla on sinulle?
Lapsiperheelle on tosi iso asia, että palvelut löytyvät suhteellisen läheltä eikä tarvitse ajella niin pitkiä matkoja edestakaisin. On ihanaa, että Jäppilässä on päiväkoti ja alakoulu. Toivottavasti koulu on vielä sittenkin, kun meidän lapset ovat kouluiässä. Koen, että pieni koulu on hyvä vaihtoehto.
Juttelen välillä palveluista Etelä-Suomessa asuvien ystävien kanssa. Siellä joutuu usein odottamaan päiväkotipaikkaa pitkään ja paikkaa ei välttämättä saa läheltä. Kun itse laitoin hakemuksen, minulle soitettiin takaisin jo seuraavana päivänä.
Olavi käy päiväkodissa kolmena päivänä viikossa. Ensimmäinen lapsi kun menee päiväkotiin, on itsellä välillä vähän hukassa oleva olo. Sitä miettii, olenko osannut huomioida kaiken. Päiväkodin työntekijät ovat ihanan leppoisia, rentoja ja joustavia. Tulee tunne, että tässä ei tarvitse hötkyillä, ja se rauhoittaa itseäkin.
Mistä haaveilet?
Tällä hetkellä rauhassa suihkussa käynti on arjen luksusta. Ja se, että saa nukkua läpi yön ilman herätyksiä. Haaveilen, että saisin juoda aamulla kupin kahvia ihan omassa rauhassa. Nämä ovat näitä lapsiperheen äidin ajatuksia.
Kyllä minulla on haaveissa myös saada vielä pieni maatila hommattua joskus. En kaipaa ulkomaanmatkoja, vaan tykkään siitä, että itselleni tärkeät asiat ja harrastukset, kuten eläimet ja luonto, ovat ihan siinä kodin ympärillä.
Kenet haluaisit kutsua seuraavaksi haastateltavaksi?
Haastateltavaksi haluaisin pyytää Pentti Airaksisen tai jonkun muun henkilön, joka on asunut Jäppilässä jo useamman vuosikymmenen ajan. Haluaisin kysyä häneltä, mikä on ikimuistoisin asia Jäppilästä.
Teksti: Hanna Moilanen
Kuva: Sara Uhlbäck