Paluu Jäppilään ei varsinaisesti ollut suunnitelmissa, pistäytymiset riittivät. Mutta kun äitini vuotta ennen kuolemaansa muutti kirkolle palvelutaloon, me sisarukset halusimme olla auttamassa kotiutumista. Muutimme kolme vuotta sitten sisareni kanssa kirkonkylälle vuokralle. Leena toiseen asuntoon ja me Heikin kanssa naapurin yksiöön.
Oikeastaan vasta silloin näin synnyinpaikkakuntani tarkemmin. Ihan hyvältä näytti. Järvet, pellot, kirkonkylän lammet ja raitin vanhat puut, Kyläyhdistyksen ja Käsityön Ystävien tapahtumat…
Mummoa ulkoiluttaessa sinnikkäästi tervehdimme kaikkia, jotka kirkonkylän raitilla vastaan tulivat. Hyvänpäiväntutut ovat kivoja. Saimme uusia tuttavia, ystäviäkin. Viime kesänä sain takaisin koko unohtamani 70-lukuni, kun pääsin Tihusniemen opintokerhon muistelotapaamiseen.
Kesämökki keskellä kirkonkylää
Pidimme kirkonkylän yksiön. Siitä on tullut kesämökkimme. Olemme toki kokeneet oikeaakin kesämökkielämää, mutta ikääntymisen myötä mukavuudenhalu voittaa kantoveden ja ulkohuussin. Kirkonkylän yksiössä on kaikki ja Ahvenlampi pulahtamista varten.
Jäppilän yksiö on myös mainio tukikohta, koska sisarukset eli siis suku asuu sadan kilometrin säteellä. Ja onhan Tanu-pappa, jonka luona aamukahvit ovat jäppilärutiiniamme. Sekä tietysti lukuisat suvun juhlat ja tapaamiset, jotka nekin juhlitaan useimmiten Jäppilässä.
Olemme varsin liikkuvaisia ja herkkiä lähtemään. Koti pysynee pääkaupungissa, mutta ympärivuotinen kesämökki Jäppilän yksiössä.
”Tällaista palvelua ei löydy Helsingistä”
Meillä on vanha auto, jolla on ajettu pitkälti yli 300 000 kilometriä. Se tarkoittaa, että autoon saattaa tulla erilaisia korjausta vaativia vikoja. Kun starttimoottori hajosi kirkolla ABC:llä tankatessa, ajattelin, että sattuipa sopivasti. Soitto Kimmolle ja kohta autoa jo hinattiin pajalle. Hinaava auto jäi sijaisautoksi, kun uutta starttimoottoria jäätiin odottamaan.
On tunnustettava, että pikkuvikoja on niin paljon, että Kimmon pajalla tulee piipahdettua lähes joka kerta, kun käymme Jäppilässä. Ja apua olemme saaneet joka kerta. Ei tällaista palvelua Helsingistä löydy.
Sitä paitsi Kimmon pajalla tulee tavattua kylän miehiä ja käytyä kaikenlaisia keskusteluja. Miehethän eivät juoruile. He vaihtavat tietoja keskenään.
Kyläpäällikkö huolehtii hiuksista ja parrasta sekä paikallisuutisista. Eikkakin saattaa piipahtaa turisemassa, jos on kotosalla. Salesta saa kaikki tarpeelliset ruokatarvikkeet. Arjen palvelut ovat äärellä.
Teksti: Kaisa ja Heikki Hakala
Kirjoittajat tulevat ja menevät, joskus Jäppiläänkin.